Veneessä oli jostain käsittämättömästä syystä genoavinsseinä Lewmarin seiskat. Ehjät, mutta pahasti alamittaiset, ehkä noilla itseskuuttaavaa fokkaa vielä pyörittäisi, mutta genoan skuuttaaminen oli turhan hankalaa. Tripteasen (kerhon toinen FE 83, jolla mittarissa jo kunnioitettavat 17 kesää kerhokäyttöä ja still going strong, joka oli yksi suuri syy siihen miksi uudeksi veneeksi haluttiin FE) päävinssit ovat Lewmarin 16, joka on osoittautunut käytössä sopivaksi. Uusia tällaisia pohdittiin mutta sitten ilmaantuikin luokkaliiton sivuille sopivasti myyntiin Andersenin 28-vinssit, jotka tekivät tilaa uusille ST-vinsseille alkuperäisellä paikallaan kutosen barskavinsseinä. Tehty lähes kokonaan metallista, ja rakenne on huomattavan selkeä ja järeä, ihan kuin koneinsinöörin suunnittelema. Kestänevät kerhon käyttömääriäkin siis pienen ikuisuuden. Nämähän sopivat meille kuin nenä päähän, joten poimittiin talteen.
Kun vinssit nyt olivat olohuoneen pöydällä niin melkein samalla vaivalla nuo purki, putsasi ja rasvasi. Kuten mikä vain mekaniikka, vinssikin toimii paremmin ja pitempään jos sisälmyksissä on kohtuullinen määrä puhdasta rasvaa, ja mahdollisimman vähän likaa. Tässäkin, kuten minkä vain vastaavan laitteen huoltamisessa, avain on levittää osat purkujärjestyksessä valkoiselle paperille, putsata yksi kerrallaan ja rasvata ennen asennusta. Näin toimien pysyy hilut järjestyksessä ja kaikki palat tulee käytyä läpi. Seuraavan kerran veneelle eksyessä nuo voisikin sitten pultata paikalleen. Tätä ajatellen tuli samalla piirrettyä pulttijako paperille, niin voi porailla kiinnitysreiät tuolla paperilla eikä mene lasikuitupurua vinssiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti