Sähkövetojen mittailua ja suunnittelua

Käytiin pohtimassa moottorin, kaasukahvan, moottorin hallintapaneelin, moottorinohjauspurkin ja akkujen välinen kaapelointi ja mittaamassa vedot, jotta saadaan oikean mittaiset kaapelit. Mittaaminenhan käy kätevästi kun pujottelee kaapelin reittiä pitkin ohuen köyden ja mittaa sitten sen pituuden, ei tarvi nuohota mittanauhan kanssa pitkin lokeroita. Asentaminen on aikanaan suoraviivaista kun pujottaa vain oikeanmittaiset kaapelit paikalleen.

Tässä näkyy nyt hyvin esimerkin kautta se että karkeasti jokaista tuottavaa asennustuntia kohden menee tunti pohtimista, piirtämistä, suunnittelua, vatulointia ja yleistä päänraapimista. Tahtoo olla vakio riippumatta projektista, ja jos menee rantaan suunnittelematta niin ei saa mitään aikaan kun puuttuu joku osa tai joku asia ei sovi paikalleen.

Moottorikoppa

Nyt kun moottori saatiin paikalleen ja sitä kautta sen tarkka koko selville, voitiin pyöräyttää sille myös suojakotelo. Osaltaan tuo suojaa konetta ylimääräisiltä kolhuilta asennuksen aikana, ja moottorikopan tarkan korkeuden tietäminen oli myös olennaista vahvasähköjen kaapin mitoittamiselle.

Koppa on aika suoraviivainen ratkaisu, 9mm vaneria listojen varaan roikkumaan. Jotta tuota on inhimillistä käsitellä veneessä on kansi kahdessa osassa. Takimmaista jäykistettiin listalla, etummainen on jäykkä itsessään koska se on kulmamalli. Etuseinä syntyi kätevästi vanhasta moottoritilan luukusta lyhentämällä. Vaan eipä syntynytkään ihan niin kätevästi kuin olisi luullut, kosteus tai jokin oli vähän muuttanut mittoja ja tuota tartti hiukan sovitella jotta mahtui koloonsa. Samoin vanerit oli näköjään vähän kieroja kun olivat maanneet pistopunkassa vinottain jokusen kuukauden, vaan eipä noita juuri muuallekaan mahtunut varastoimaan. Täytyy toivoa jotta oikenevat paikallaan. Viimeisteltystä jäi vielä puuttumaan lista joka pitää pistopunkan patjan punkassa, ja toisaalta varastokoloon jemmatut asiat pois pistopunkasta.

Tuohon moottoritilan päälle jäi nyt hyvänkokoinen varastokolo, johon voi jemmata vaikka spinnusäkin ja pari urheilukassia tai jotain. Käyttötilaa saatiin joka tapauksessa lisää, moottorin pienuuden etuja. Dieselhän täyttää tuon koko tilan aika huolella. Tai jos olisi halunnut nostaa sitloodan pohjaa niin olisi tuohon tuplapunkankin saanut, kun moottori mahtuisi kokonaan punkkatason alle, mutta ei haluttu lähteä modaamaan istumalaatikkoa jotta projektimopon etupyörä pysyisi edes jotenkuten maassa kiinni.

Vahvemmille sähköille, eli 48V ja 230V palikoille tehtiin luukku tuohon laivaputkan etupäähän, keittiön taakse. Tuo säilytystilan etupää on aika hankala päästä käsiksi ja saada hyötykäyttöön noin säilytystilana, joten siivun lohkaiseminen siitä välilaipiolla ei ole pahasta. Sähköpurkit saadaan suojaiseen paikkaan pois tieltä, vaikka jossain muualla voisikin olla helpompi asentaa. Luukun teko oli periaatteessa hyvin suoraviivaista, pistosahalla reikä laipioon ja pala saranoilla takaisin. Tosin alkuperäinen laipio oli paloista koottu, ja saumat toki aivan väärässä paikassa, joten sitä piti hepata kasaan parilla rimalla, ja lopulta itse luukku leikata uudesta palasta. Saranointi tuli takareunasta, jotta asentaessa on mahdollisimman hyvä pääsy. Sinänsä tuosta luukusta menee pieni mies hartioita myöden läpi, joten pääsee siitä, ja tasaisella moottortilan kannella on hyvä maata. Alkuperäiset laipiot tarvii verhoilla jollain, ovat aika rujon näköistä kamaa. Samoin luukun saumaa tarttisi parannella, tuolla kolossa ei saanut parhaalla tahdollakaan sahattua viimesenpäälle suoraa niin saumassa on rakoa yli tarpeen. Listat päälle tai jotain.

Piensähköjen (12V) kaapin ovi saranoitiin myös. Alkuperäinen ajatus saranoida tuo takareunastaan ei käy, ovi ei mahdu aukeamaan kun ottaa vastakkaiseen seinään kiinni. Vaan ei mitään, saranat alas ja toimii. Samalla tuli laitettua styyran sohvakokonaisuuteen lukot, niin selkänojat/ovet saa nyt ylös ja tuo on valmis.

Vene alkaa olla taas täynnä purua, vaan kohtapuoleen asennustilat sähkötöille alkaa myös olla aika valmiit ja päästään vetämään kaapelia.

Moottori kiinni veneessä

Projektiryhmä voi nyt ilmoittaa suuren ilonsa, moottori ja vene ovat liitetty toisiinsa sian ja pulttien voimalla viiden teekkarin todistaessa, ja tämä liitto tulee kestämään niin myötä- kuin vastatuuletkin, sekä tuimimmatkin aallokot. Nyt tätä voi siis alkaa jo ihan oikeasti sanoa sähköveneeksi, kerta päästiin junttaamaan moottori paikalleen. Jos jossain kohtaa projektia edessäoleva tie näytti pitkältä ja mutkaselta ja päämäärä kaukaselta, ni nyt löyty kyltti joka sanoo jotta vesille pääsee tuohonsuuntaan ja matkaa olis enää kohtuullisesti.

Homma aloitettiin aikaisemmin valmisteltuun moottoripetiin. Petihän on paksu laminaattikakku veneen pohjassa (joku voisi väittää jotta tuossa on jo muutama milli ylimääräistäkin, enkä edes syyttäisi valehtelusta) ja kakun sisään on piilotettu 10mm alumiinilevy johon on kierteytetty reiät. Hyvän tartunnan varmistamiseksi sekä kaulus että pedin pinta hiottiin kevyesti ja putsattiin asetonilla. Tämän jälkeen väliin pursotettiin tuubillinen sika-voimaliimaa (292) valmistajan suosituksen mukaisesti ja pultattiin kaulus kiinni. Tuo liimasikahan on sellaista kamaa jotta kun sillä jotkin asiat yhdistää eivät ne enää ole ihmisen erotettavissa. Mikä on tässäkohtaa kovasti hyvä, moottoripedin soisi pysyvän veneessä kiinni.

Kun peti oli pultattu paikalleen ruvettiin sovittelemaan moottoria pedille, ja lyötiin ekan kerran tämän päivän aikana päätä seinään. Mockupiin soviteltiin aikanaan optimistisesti kytkentärasia taaksepäin kun ei tiedetty mihin suuntaan se tulee, vaan lopulta se oli moottorin kyljessä eikä mahtunut alkuperäisen moottoripukin kohdalle. Vaan eipä mitään, pistosahaan lasikuituterä kiinni ja ylimääräiset pois, jonka jälkeen moottori istahti kiltisti paikalleen. Ei siis varsinaisesti ongelma, meniköhän tuohon nyt se 5min ratkaista. Lasikuitusaha on myös hirveän paljon kivampi kuin rälläkkä, koska tuottaa karkeaa purua paikallisesti, sensijaan että levittäisi hienoa pölyä paineella ympäri venettä. Suosittelen lämpimästi.

Kun moottori istui pedillään, oli aika lähestyä asiaa alakautta, eli vetolaitteen jalkaa ruvettiin sovittamaan reikään. Tässä kohtaa pää kolahti seinään uudestaan, ja tällä kertaa huomattavasti reippaammalla liikkeellä. Olipa sitten mockup muutaman millin kapeampi, ja reikä alapäästään hiukan turhan jämpti, jolloin tuo ei siitä enää suorassa sopinutkaan. Pohdittiin jo rälläkän hakemista ja tapailtiin suomen kielen sanavaraston koko ilmaisuvoimaa, vaan kun hetki pujoteltiin niin saihan tuon sentään reiästä läpi ja kun alhaalla oleva ahdas kohta ohitettiin niin ylempää lopullisesta asennosta löytyi myös riittävät välykset aukon seiniin, jotta vetolaite mahtuu hiukan joustamaan kumialustallaan ottamatta kiinni runkoon.

Tästä kohtaa eteenpäin homma olikin sitten jo helpohko, kiristeltiin pultteja pikkuhiljaa, siten että vetolaitteen holkki solahti moottorin akselin uriin. Tasaisesti puolta kierrosta pultilla akselista samalla pyörittäen ja sitten sama ristikkäisellä, kunnes päästiin perille asti. Tämän jälkeen ruuvilukitteet toisten kahden pultin väliin, kiinni, ja sitten lukitteet myös kahdelle ensimmäiselle. Lopuksi kiristeltiin vuorotellen "riittävään" kireyteen eli niin tiukkaa kuin ikinä. Tuo kiinnityshän toimii siis siten että paksu kumirengas painetaan moottorin, vetolaitteen ja asennuskauluksen uran väliseen tilaan kiristämällä moottoria ja vetolaitetta toisiaan kohti. Tukeva, selkeä ja melko idioottivarman oloinen systeemi, vaikea kuvitella tuon menevän särki missään oloissa. Tässä suhteessa siis paljon parempi kuin perinteinen S-vetolaite ja sen paljekumit. Toki polttomoottorilla on vähän pakko olla nuo palkeet kun se tärisee enemmän kuin sähkömoottori.

Kovasti voittoisa askel projektissa eteenpäin siis, enää puutu kuin sähköjen vetäminen siitä että päästään koeajamaan moottoria.

Ja muutakin tapahtui

Kun nyt kerran sattui reipas talkooporukka veneelle, niin tapahtuipa tänään paljon muutakin kuin moottorin asennus.

Peräsinprojekti hyppäsi taas askeleen eteenpäin, hiottiin laminoinnin jäljiltä ylimääräiset pois ja leviteltiin eka kerros kittiä. Tästä lähdetään hakemaan peräsinlapaa takaisin muotoonsa. Ei tuosta profiloitua kisalapaa tule, mutta josko siitä nyt senverran tasaisen saisi jotta toimisi hyvin. Ja tärkeintä nyt joka tapauksessa jotta kestää, joka pitäisi näillä eväillä olla varma.

Sähköjä suunniteltiin myös kovasti, ja tuo alkaa hahmottua. Vanhoista sähköistä ei ole oikeastaan mitään jäljellä kun sähkökaappi on purettu huitsiin ja uusi tehty eri paikkaan. Lopulta näinn on helpompi, riittää kun asentaa uudet. Näiden parissa vierähtänee vielä toinenkin ilta.

Viimeistelyn makuunkin päästiin jo, kun mäntyisiä puuosia alettiin käsitellä veneen alkuperäisen sisustuksen mukaiseksi. Tähän toimii mahongin sävyinen Osmo. Tuota kun levittää ohuelti ollaan riittävän lähellä alkuperäistä väriä jotta sisustus näyttää järkevältä.

Joulu

Projektiporukalle koitti tällä kertaa kauden suurin lahjapaketti helmikuussa, moottori ja suurin osa tarvikkeista saatiin varastolle, ja mukana tuli ohjenivaskakin iltalukemiseksi. Tältäosin homma on siis tekemistä vaille valmis, ja ainakin vielä näyttäisi kohtuullisen simppeliltä operaatiolta, lähiviikot osoittanevat mikä on todellisuus.

Sähkökaappi part 2

Pakkasten lauhtumisen ja kyykkäturnauksesta kotiutumisen kunniaksi projekti nytkähti taas pykälän eteenpäin ja sähkökaappi & styyran säilytyshyllystö löysi muotonsa.

Tuttuun tapaan levynpaloja piti sovitella hetki, veneessä kun suora on aikalailla tuntematon käsite. Vaan ei noiden tekeminen silti mahdotonta ole, pitää vain ensin leikellä hiukan ylikokoinen levy ja siitä sitten polven päällä höyläillä ylimääräiset millit pois kun ensin kokeilee miten sopisi ja mistä ahdistaa.

Kaapin etulevyjä ei toki vielä kiinnitetty pysyvästi, jotta laitteiden reiät on kivampi leikellä. Saranat ja lukot jäi muutenkin vielä laittamatta, mutta muuten tuo on aikalailla valmis, ja kohta tuonne voikin alkaa pujotella sähköjä sisään.

Kylmä

Piti tänään mennä jatkamaan sähkökaappi valmiiksi, vaan eihän tuolla tarkene ilman hanskoja ja hanskat kädessä ei taas saa kovin näppärästi tehtyä ni jäipä tekemättä. Kevättä odotellessa...

Sähkökaappi

Pikkuhiljaa veneen vaatimat korjaukset alkaa jo olla siinä vaiheessa jotta päästään käsiksi itse asiaan eli sähköihin, tai ainakin nyt niihin liittyviin asioihin. Ennenkuin purkkeja voi kiinnittää ja kaapelia vetää tarvitaan paikat. Ja koska tuota nyt ei kannata tehdä perinteisellä perschie edellä puuhun-menetelmällä niin asiaa jopa suunniteltiin ennenkuin saha alkoi laulaa. Ja toki suunnittelulla ja myös asennusvaiheessa käytettävällä harkinnalla vältetään tuo veneisiin niin usein ilmaantuva johtokäärmeen pesä, tätä eliölajia kun ei voine yleisyydestään huolimatta pitää mitenkään hyödyllisenä tai veneilijäystävällisenä otuksena, ennemmin se tuppaa ikääntyessään tuottamaan veneilijäparalle harmaita hiuksia kun sähköt prakaa ja korjaaminen edellyttää aina ensin käärmeenkesytystalkoita.

Vahvasähköpuoli, eli 48V kamat moottoriin liittyen, 230/48V laturit akuille sekä 230V maasähkökeskus laitetaan laivaputkan etupäähän paaralle, ja sähköjen ja sekalaisten köysien, ankkureiden ja muun putkassa seilaavan romun väliin tehdään vanerista laipio. Käsiksi päästään luukusta joka tehdään moottoritilan päälle, eli seinään joka erottaa laivaputkan ja entisen moottoritilan.

Hupisähköt eli 12V järjestelmä pidetään erillään vahvasähköistä ihan jo turvallisuudenkin nimissä, sekä selkeyden. Näille tehdään oma kaappi styyran sohvan päälle, tuossa kun on sopivasti tilaa, kaappi on helppo rakentaa hyllyn päälle, taulut on sopivasti käsillä siinä ja johtojen vetäminen tuosta on suht helppoa. Samaan kaappiin heitetään myös radiot, ja tilaa jätetään senverran yli että jos tulee joku yllättävä ylimääräinen härväke niin sekin mahtuu.

Pakkasten loppumisen kunniaksi tuli käytyä veneelläkin, nyt tuolla oli ihan mukavat olot, lämppärin kanssa tarkeni jo hyvin ilman takkia ja hanskoja niin sai tehtyä. Ja tuo uusi valkoinen katto pitkän loisteputken kera auttaa vielä näkemäänkin jotain kinoksen alla uinuvassa veneessä. Valmista tuosta ei vielä tullut, mutta tulipa nyt palasteltua levyä ja laitettua pystyseinät. Samalla kattoprojektikin viimeisteltiin, kun koristelistat ruuvattiin takaisin paikalleen.