Peräsimen kittailua osa 3

Tänään jatkettiin taas tutustumista kittailun ihmeelliseen maailmaan. On se vaan kumma, miten sitä kittiä sekoittaessa meinaa tehdä mukamas sopivan määrän töhnää ja levittäessä huomaa sitä olevankin melko niukasti. Sitten sitä yrittää levittää mahdollisimman ohuelti, jotta mukamas saisi kaikki kolot täytettyä. Samalla toivoo, ettei mihinkään jää liikaa hiottavaa... Kitattiin siis toivottavasti viimeistä kertaa koloja täyteen ja samalla oli tarkoitus tehdä tarvittavia korjauksia profiilin muotoon etenkin kriittisessä etureunassa, tällä kertaa mallin avulla.

Siipiprofiilin muotoon on olemassa vapaasti saatavilla erilaisten NACA-sarjojen taulukkoja, joista voisi laskea tarkat mitat erilaisten profiilin ääriviivoille. Tyydyimme kuitenkin hakemaan vain symmetristä profiilia, joten taulukoiden käyttö olisi vaatinut ensin alkuperäisen profiilin sarjan selvittämisen ja sitten vielä huomioimaan mahdolliset alkuperäiset valmistusepätarkkuudet. Käytännössä olisi ollut edessä koko peräsimen kittaus/hionta pilkunviilaus-operaatio, johon ei nyt haluttu lähteä vaan tehdään peräsimestä ehjä ja purjehdittava.

Symmetrisyys katsotaan ottamalla referenssiä kahdesta kohtaa peräsimen ehjästä paapuurin kyljestä ohuen vanerin avulla. Tuo osoittautuikin sitten varsin aikaa vieväksi operaatioksi, kun ei heti ensimmäisellä yrityksellä saatu etureunaa osumaan riittävästi kohdalleen. Kuvassa on vielä yrityksenä ottaa muotoa lyijykynän ja sen ympärille työnnetyn mutterin avulla "suuntaispiirtimellä", mutta jyrkästi kaarevan etureunan kanssa se ei sellaisenaan oikein toiminutkaan. Tulee liian suurta sädettä. Olisi tarvinnut jonkun toisenlaisen patentin, jonka puuttuessa tyydyttiin nyt huomattavasti hitaampaan yhdistelmään viila, hiekkapaperi ja silmä + päivänpaiste.

Tuolla menetelmällä aikamme hiottuamme totesimme, jotta jokohan riittäisi ja sovitettiin vanerisabluunoita styyran puolen työmaahan. Muodot olivat etureunassa säilyneet kohtuu hyvin, vielä kerros lisää kittiä ja sitten kuivumaan. Jokohan se alkaisi olemaan... Profiilin hiominen optimiin tahtoo olla sen verran aikaa vievä prosessi, että tyydytään nyt tekemään riittävää ja samalla työ tekijäänsä opettaen.

Samalla työskennellessä tuli huomattu eräs tyypillinen vuotokohta vanhoissa peräsimissä: teräksisen peräsinakselin ja lasikuituisen lavan sauma on tiivistetty kittaamalla, joka ei myötäile lavan ja akselin hieman eläessä. Tässäkin saumassa oli havaittavissa pienen pientä irvistystä akselin ja kitin välissä. Periaatteessa nyt peräsimeen laitettu epoksivaahto on vettä imemätöntä, eikä vaaraa siten ole, mutta täytynee tiivistää tuokin vielä Sialla.