Peräsimen irrotus, osa 2

Lapset, mitä ikinä teettekään, älkää ikinä, ikinä rikkoko haponkestävistä pidätinruuveista kantaa. Lopulta taistelu kesti neljä tuntia, ja kun voitonfanfaari soi makasi kentällä lastujen ja leikkuunesteen seassa kuolleena, katkenneena, hiukan toistakymmentä poranterää ja haavoittuneena, hampaansa menettäneenä, toinen mokoma. Kassakaappiinkin on helpompi porata, ainakin jos uskomme elokuvia, ja miksi emme uskoisi.

Jotenkin 1½h peräsimen avaamiseen ja uretaanien poistamiseen vs. 5h peräsimen irrottamiseen veneestä kuvaa hyvin sitä jotta aina ei mene ihan kuin Strömsössä vaan johonkin pikkujuttuun tuhraantuu yllättävästi aikaa ja hommat venyy. Mutta lopulta kun tuo ruuvi poistui tieltä, peräsin laskeutui kiltisti alas ja erkani veneestä. Ja tuo 40cm korotus pukin alla riittää juuri ja juuri siihen ettei tarvitse kaivaa kuoppaa peräsimen alle jotta se mahtuisi pois. Joskus siis hyvin tehdystä suunnittelusta on apuakin.

Lopulta peräsin päätyi varastolle sisätilojen lämpöön kuivumaan, ja sen osalta homma jatkuu joskus talvemmalla, parin kuukauden kuivattelun jälkeen.

Peräsimen irrotus, osa 1

Koskapa peräsin ei eilen irronnut, yritettiin tänään uudemman kerran. Toinen ruuvi irtosikin kun 5.5mm kuusiokoloavaimesta viilasi noin 5.2 avaimen joka sopi ruuviin. Tiukassa oli kyllä, vaati jatkovarren että kääntyi. Kierteet oli täynnä jotain ruskeaa, liekö ruuvilukitetta.

Toisen ruuvin kanssa ei sitten käynytkään niin hyvin. Kuusiokoloa ei saanut tuossa pysymään, vaan pyörähti tyhjää. Kun sopivaa torx-palaa ei ollut käsillä tuli kokeiltua talttapäällä. 6mm talttapäinen pala vain sattui sopimaan tuonne juuri jämptisti kun hiukan naputteli, vaan ei ollut hyvä ajatus se. Ensimmäinen talttapääpala vääntyi solmuun, ja toinen katkesi ruuvin sisään. Koska tuota talttapään palaa ei tuolta kolosta saanut enää millään pois, eikä pyöristyneeseen koloon enää saanut mitään työkalua sisään, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi ruuvin poraaminen pois. Puolen tunnin ähräämisen jälkeen loppui poranterät, tällä päästiin 2/3 ruuvin pituudesta. Seuraavaksi lisää teriä ja yritystä, kyllä tämä vielä tästä.



Samalla tuli hiottua sisäkattoa tasaiseksi jonkun verran. Työkaluna ihan ehdottomaksi osoittautui iso kahva jossa on 3cm vaahtomuovia päällä, mikä lie laatoitustyökalu alunperin. Tuohon kun kiinnittää karkean hiekkapaperin niin jo vain tasoittuu. Suoralla laudalla tuo ei kävisi koska katto on hiukan kaareva, vaahtomuovi tasaa juuri sopivasti ja hyvä kahva yhdistettynä isoon pinta-alaan takaa sen että homma joutuu. Varsinkin kun tuo mikropallo-topcoat-seos on ihan oikeasti helppoa ja nopeaa hioa. Kovalla kitillä olisi tullut kovin tuskainen operaatio tästä. Nyt on eka kolmannes kattoa hiottuna, lisää joskus. Ihan tasaista ei tule yhdellä tasoituskerroksella, mutta riittävän tasaista kyllä.

Peräsimen avaus

Peräsimen kyljessä alkuperäisen täyttöaukon kohdalta alas suuntaava ruskea vana kieli siitä että lapa saattaa olla sisältä märkä, joten pora esiin ja kokeilemaan. Mitenkään suurena yllätyksenä ei päässyt tulemaan se että terä löysi kovan tiukan vaahtoytimen sijaan märkää muhjua. Tämä tarkoittaa sitä että lapa pitää avata ja tilalle laittaa kunnollista vettä imemätöntä ja jäykkää vaahtoa tuon muhjun tilalle. Joten rälläkkä esiin ja lavan kylkeen luukku, tämä menetelmä on jo Teasen peräsinremontista tuttu ja toimivaksi todettu. Kun luukun ympäri oltiin ajettu ura, lähdettiin sitä suostuttelemaan auki leveällä ruuvimeisselillä. Ensin mentiin reunaa pitkin kierros ja toinenkin vähän kerrallaan raottaen ja vasta sitten kammettiin kokonaan auki. Ei sovi rykäistä liian äkkinäisesti ettei mene rikki.

Perinteinen meneltemä on ollut halkaista lapa keskeltä, jolloin kasauksessa tarvitaan jigi koska puoliskot eivät ole kovin muotojäykkiä. Luukun kanssa etuna on se että puoliskot pitävät muotonsa, jolloin kokoaminen on paljon helpompaa. Jos tuonne laittaisi uudestaan uretaania tarvittaisiin luultavasti silti jigi, koska uretaani laajenee aika kovalla paineella, mutta epoksivaahto laajenee paljon kiltimmin ja sen kanssa tämä toimii hyvin. Epoksivaahdon etuna on myös umpisoluinen, vettä imemätön rakenne, joka takaa kestävyyden myös pitkällä aikavälillä.

Kun myrkkymaalit oli jo myrkytöntä pohjaa varten kaavittu aiemmin irti ja nyt siirron yhteydessä venepukki nostettu kuvissa näkyville korokkeille niin ettei kuoppaa tarvita peräsimen irrottamiseen, olivat eväät rempan tekemiseen mitä mainioimmat.

Lapa aukesikin kohtuu helposti, ja pehmenneen vaahdon poistamiseen lavasta ei juuri tuntia kauempaa uponnut. Kosteutta oli varsin reilusti, kun vaahtoa tyrkkäsi ruuvimeisselillä vesi vain tirskui joka kohdasta. Teräsharjalla sai vielä putsattua jämät, joten lapa oli valmis vietäväksi kuivumaan sisätiloihin pariksi kuukaudeksi. Tuo oli mukava availla paikallaollessaan kun oli sopivasti juuri työskentelykorkeudella, kerrankin sai tehdä veneremonttia seisaaltaan hyvässä asennossa eikä jotenkin kolmelle mutkalle taipuneena.

Vaan lavan irrottamisen kohdalla tuli vanha tuttu ystävämme herra Murphy vierailulle. Pinnan kiinnike lähti helposti, ja tässä vaiheessa voitonriemu ehti jo käydä talkoilijan kasvoilla. Vaan kuinkas kävikään, liikerajoitin / peräsintä ylhäällä pitävä murikka onkin kiinni jollain eksoottisen mittaisilla kuusiokoloruuveilla. 5mm avaimella noita sai auki pari kierrosta ennenkuin pyörähti tyhjää, muttei tarpeeksi, istuivat suht tiukassa, välissä on ilmeisesti ruuvilukitetta tai jotain. 5.5mm ei mahdu. Tuumakokojakaan ei ilmeisesti ole tuossa välissä. Ei voi kai muuta kuin viilailla itse tuohon sopivan avaimen, rosterisia ruuveja kun ei oikein helposti poraakaan pois. Hellävarainen suostuttelu ensin kumivasaralla ja sen jälkeen isolla pölkyllä ei myöskään auttanut, peräsin pysyy veneessä vaikka mitä tekisi.

Veneen siirto

Vene vaihtoi nyt paikkaa OV:lle, vakituiselle talvisäilytysalueelle. Joku näppärä oli sitten lukinnut polkupyöränsä venepukkiin, kuvitteli kai jotta tuossahan se pysyy varmasti kiinni... Sikäli mikäli joku kaipaa kulkinettaan niin löytyy Otarannasta puolen kilsan päästä. Samalla paikalla vieraili myös parempi kamera, josta seurasi toki parempia kuvia sisäkatosta nykyisessä, hiontaa ja maalia edeltävässä asussaan.

Sisäkatto, osa 1/n

Kesän aikana sinänsä vielä suhteellisen siisti ja valkoinen salongin kattoverhoilu alkoi tipahtaa syliin, joten parannusta tähänkin piti saada. Heti alussa nykäistiin puoli-irtonaiset verhoilut alas jotta päästiin itse asiaan käsiksi ja takaa paljastui tämä ah niin ihana tahmea kontaktiliiman jämä, jota on hankala saada pois ja toisaalta jonka päälle ei voi kiinnittää oikein mitään. Monella tavalla sitä kokeiltiin, liuottimilla, kaapimalla, raapimalla ja hiomalla. Toimivaksi osoittautui lopulta rälläkkään kiinnitetty teräsharjakuppi, jolla tuon tavaran sai poistumaan katosta. Toki poistuminen tapahtui suht rivakalla vauhdilla ja vähän joka suuntaan joten siivoamista seurasi taaskin. Vaan liimasta päästiin eroon joten voitiin alkaa ihmetellä uutta pintaa kattoon.

Uuden verhoilumaton asentaminen toi väkisin mieleen epätoivoisen sähläämisen syliinputoavien mattojen kanssa liimahöyryjen keskellä, joka ei varsinaisesti houkuttanut. Samalla haluttiin myös mahdollisimman helppohoitoinen ja valoista pinta, joten päätettiin tasoittaa ja maalata sisäkatto. Sopivan helposti levitettävää ja hiottavaa tasoitetta tehtiin sotkemalla topcoatiin rutkasti mikropalloja, sellaiseksi sotkuksi että vielä juuri pensselillä leviää mutta kerrospaksuutta saa rutkasti enemmän, niin jää jotain hiottavaakin. Mukavasti tuo ainakin peitti rälläkänjäljet ja muita pieniä koloja. Isompia toki kitattiin pois jo ennen tasoituskerroksen levitystä, ja törröttäville pultinpäille näytettiin katkaisulaikkaa. Ja ennen kuin maalipurkkien avaamista edes harkittiin suojattiin sisätilat jotta ei tule samalla vaihdettua koko veneen väriä. Toki tuohon ekaan kerrokseen tuli nyt paljon valumia ja muuta mutta ne poistuu kun tuo hiotaan, jolloin tuloksena on toivottavasti jotakuinkin tasainen pinta ja siihen vedetään kerros mattavalkoista. Vene muuttui samantien kovasti valoisammaksi, toki ilme on vähän erilainen kuin verhoilumatolla, pelkistetympi.



Kun tämän saa hiottua on lasikuitutyöt ja muut hienoa pölyä tuottavat työt valmiit ja seuraa suursiivous, jonka jälkeen voi paremmin alkaa katsella hienovaraisempia juttuja kuten sähköjä, ja samalla työmaakin alkanee näyttää vähän valmiimmalta ennemmin kuin hyvinsekoitetulta kaatopaikalta. Huomenna vene siirtyy Design Factoryn pihalta telakalle talvisäilöön, rakentelua jatkejaan niin kauan kuin tarkenee. Ja toki jotain juttuja pystyy sisätiloissakin, mm. peräsinremontti on tarkoitus tehdä talven aikana, nyt se menee jo vanhalla kokemuksella ja sujunee siten helposti kun harjoittelu on jo tehty. Peräsinremontin ennakoimiseksi laitellaan pukin alle korotuspalikat jolloin ei tarvii kaivella kuoppaa, pääsee helpommalla.