Lisää laminointia

Moottorin kauluksen kiinnitys eteni ensin kittaamalla kauluksen ympäristöön tasainen viistous jotta sen yli saa laminoitua tiivisti, ilman ilmakuplia. Matto kun taipuu paljon kivammin pyöreän muodon yli, terävän kulmat tuottaisi hankaluuksia.


Kun kitti kuivahti, kauluksen yli vedettiin muutama kerros lasikuitua. Tuossa on nyt lopulta katkomattoa, rovinkia ja yksisuuntaista iloisessa sekamelskassa. Alkuperäinen ajatus oli laittaa ensin katkomatto tartunnaksi, sitten muutama kerros rovinkia kun se on kivan notkeaa, ja kun alumiinirenkaan muoto on hiukan tasoittunut niin katkomatto väliin jälleen varmistamaan hyvä kerrosten yhtessäpysyminen ja sen jälkeen pitkittäisellä suuntakuidulla koska suurimmat rasitukset moottorista tulee eteen-taakse-suunnassa. Toisen rovinkikerroksen kohdalla tuli vain todettua että vaikka tuo paksu rovinki taipuu vaikka mihin niin venymään se ei suostu, joten tuon alumiinirenkaan keskellä olevan kuopan täyttäminen oli suht mahdotonta ilman ilmakuplia, joita tuonne ei sovi jättää. Joten parista rovinkikerroksesta tuli nykytaidetta jonka jälkeen jatkuu suunnitelman mukaisesti. Ilta loppui kesken ensimmäisen suuntakuidun jälkeen, jatkuu seuraavassa osassa.


Kitin kuivumista odotellessa viistottiin keulasta toinen vanhan lokin anturirei'istä, kun uudessa oli yhdistemäanturi. Toki tuon olisi voinut tehdä hiukan helpommin ennen anturin sikaamista paikalleen, mutta pikkurälläkkä taipuu ahtaissakin koloissa ja syö kuitua kivan helposti. Ongelmana on korkeintaan tuon kapineen ruuansulatuksen lopputuote, jota on nyt myös keulakajuutan jokaisessa mahdollisessa kolossa.

Heloitus

Veneen heloitus uusittiin jo keväällä huhti-toukukuun vaihteessa jotta purjehtijakursseja päästiin vetämään hyvin toimivalla veneellä, Triptonicin peruskunnostus kun laajeni senverran ettei sitä saatu lopulta vielä toukokuun alussa vesille niin korvattiin tällä jotta saatiin kurssit pyörimään. Tässä kuvia heloituksesta. Listassa näkyy aika kattavasti se kasa parannuksia jotka FEneeseen kannattaa tehdä, lähtökohtana kun oli tässä tapauksessa käytännössä originaalikuntoinen vene.

Hyvä purjehdusheloitus lisää hirveän paljon mukavuutta kun asioita on helppo ja sujuva tehdä. Samalla purjeet tulee yleensä laitettua retkelläkin paremmin, kun trimmaaminen on vaivatonta. Ja nyt sähkömoottorin kanssa tuo hyvä trimmattavuus on entistä suuremmassa arvossaan, kun purjeiden tulee toimia pääasiallisena voimanlähteenä.

Käytännössä heloitus tehtiin aika pitkälti samanlaiseksi kuin mitä se on Teaseen rakentunut aikojen saatossa. Kun molemmat FEneet on samanlaisia on kerholaisten helppo vaihtaa veneestä toiseen, ja aika on kertonut hyvin mikä toimii ja miten. Molempien rakentelussa toki mallia on otettu myös luokkaliiton foorumilta monesti. Toki pieniä parannuksia on keksitty ja tehty sinne, tänne ja tuonne.

* Levangin säätö taljalla sormileikkuritappien sijaan, paljon helpompi trimmata isoa vetoon, etenkin kryssillä tuosta on iloa. Yhtenäinen köysi mahdollistaa vapaan puolen irrottamisen ilman että tarviisi könytä alareunalle, ja 1:3 on välityksenä useimpiin tilanteisiin hyvä. Ainoa missä tämä ratkaisu häviää hienoille automaattilevangeille on se että ennen vendaa pitää laittaa naru takaisin alapuolen ravulle jollei halua että vaunu menee vendan jälkeen alas.


* Uudet fallilukot, gaijat siirretty ravuille. Ihan mieletön parannus käyttömukavuuteen verrattuna vanhoihin jumittaviin.


* Skuuttivaunujen säätö taljalla. Mallia Harald, paitsi että vaunun palauttava kuminauha on vedetty plokin kautta, jolloin tuo kuminauha jaksaa oikeasti vetää vaunua niinkauan kuin skuutissa ei ole paljon kuormaa. Jos tuon haluaisi liikkumaan kuorman alla pitäisi vaihtaa laakeroituun kiskoon, joka on taas kertaluokkaa isompi ja hintavampi operaatio. Vaan nytkin näillä saa paljon helpommin houkuteltua keulapurjeen muotoonsa kuin sillä perinteisellä menetelmällä jossa keikutaan alapuolen sivukannella siirtelemässä vaunua.


* Uusi keulaluukku, vanha vuosi ihan kunnolla. Lewmarin low profile 60 sopii tuohon kun reikää hiukan laajentaa.


* Ravut skuuttivinsseille. Paljon näppärämmät kuin vanhat knaapit, ja kun nuo knaapit poistui niin istumamukavuus parani myös huomattavasti.


* Spinnukamat laiteltiin koska veneestä ei niitä löytynyt. Kuvassa etummainen ploki joka kääntää takaplokilta tulevan skuutin vinssille. Näillä saadaan skuutti kulkemaan siististi laitaa pitkin jolloin se ei sotkeennu mihinkään. Eli yhteensä 2* plokit skuutille ja plokit & ravut barbereille. Ylä- ja alagaijat veneestä löytyikin valmiina. Lisäksi hommattiin spinnupuomin pussi pääpuomille (WB-sails), joka on hirveän kätevä kun puomi ei pyöri kannella rikkomassa kantta ja varpaita, ja on suoraan tassun ulottuvilla nostossa.


* Mastosta uusittiin fallien pylpyrät, sieltä kun löytyi vaijerifallien pylpyrät vaikka köysiin on jo siirrytty. Nuo olisivat syöneet fallit puhki aika nopeasti. Samalla asenneltiin uusi VHF-antenni mastonhuippuun.

Moottorin kauluksen laminointia ja jääkaapin kokoaminen

Tänään hommat eteni mukavan rivakasti ja päästiin keskittymään siihen että tulee valmista eikä jonkun pikkujutun etsimiseen varaston uumenista ja senjälkeen kaupasta tai muuhun turhaan toimintaan johon uppoaa aina yllättävästi aikaa rakennellessa.

Moottorin kaulusta varten pohja tasattiin laminoimalla ensin about sentin kerros, vuorotellen katkokuitua ja paksua rovinkia. Alimpana toki katkoa hyvän tartunnan varmistamiseksi, sitten vuorotellen. Tuota paksua rovinkia sotkettiin väliin kun sitä nyt oli, ja kun sillä saa paksuutta aikaan paljon nopeammin. Kun pohja oli laminoimalla saatu jotakuinkin tasoon, sotkettiin hartsista ja mikropalloista kitti jolla siitä saatiin oikeasti tasainen pienen hiomisen jälkeen. Kun hiomisen tekee juuri kovettuneelle mutta ei vielä ihan lopullista kovuutta saavuttaneelle kitille niin menee paljon joutuisammin. Syksyn viileyttä ja pimeyttä karkoittaa kätevästi 500W työmaahalogeeni jolla tuon polyesterin saa houkuteltua kätevästi alkuun ilman että tarvitsisi tehdä hirveän nopeaa satsia joka lähtisi kovettumaan purkkiin samantien. Toki kun kovettumisreaktio alkaa niin paksussa kakussa jo hartsin eksotermi pitää huolen riittävästä lämmöstä ja kovettuminen etenee joutuin.

Kitin päälle laitettiin taas lisää kuitua, johon alumiinilevy painettiin paikalleen. Kun tuo tehtiin juuri laminoituun ja vielä pehmeään kuitukasaan niin kuitu asettuu täsmällisesti alumiinin muotoon. Alumiiniin myös työstettiin reilu pyöristys, jotta sen yli on helppo laminoida seuraavaksi. Aikanaan laminaatin sisään leivottuun alumiiniin sitten poraillaan ja kierteytetään reiät johon moottori tulee kiinni.


Jääkaappi saatiin nyt lokeron osalta valmiiksi. Kylmäkoneisto pitää vielä hankkia ja asennella kunhan ehditään. Ensin loputkin levyt sahailtiin mittoihinsa. Tuossa vähän takaraivon raaputtelua tuotti kaapin takaseinä, joka on kahteen suuntaan vinossa tilankäytön maksimoimiseksi, jolloin kaikkien reunojen tarvii olla vinossa, ja lisäksi tuo on vinoneliö eikä suorakulmainen. Vaan pienellä sovittelulla ja mallailulla siitäkin tuli ihan hyvä. Auttaa kun tekee ensin hiukan ison ja sitten sahaa lopuksi millin tai pari pois, paljon vaikeampi sahata milli lisää jos eka mittaus ja sahaus ei ihan osunut.

Kun levyt saatiin sahattua kasattiin kaappi sialla paikalleen. Levyt kiinnitettiin myös veneen rakenteisiin sialla, asennuksesta tuli nyt ns. pysyvä. Eipä tuota liene tarvetta tuolta ikinä purkaa, tosin jos on niin sääli purkajaa. Koskapa kävi niin riemukkaasti ettei käsillä ollut kuin mustaa sikaa, tehtiin sauman näkyvät osat silikonilla. Lopuksi viimeisteltiin eristereunat laittamalla erilliset niihin tarkoitetut levysuikaleet. Tässä vaiheessa yksi suikale päätti noudattaa Murphyn voileipälakia ja tipahti kaappiin sikapuoli alas, joten eihän siitä täydellisen siisti tullut sitten kuitenkaan, mutta toimiva kuitenkin. Tuon levyn eristävyyden pitäisi olla sitäluokkaa hyvä että sähkönkulutus pysyy kurissa.


Samalla kun sian kanssa ruvettiin puuhastelemaan raapaistiin myös lokianturi paikalleen. Enää pitäisi tukkia tuo toinen reikä, eli laminoinnit jatkuu vielä. Pohdittiin että samalla sitloodan tyhjennysputket voisi siirtää peräpeiliin ja laminoida nykyiset pohjareiät umpeen ihan turvallisuuden nimissä. On nimittäin kohtuu ikävä paikka alkaa tukkia reikää kun joku ankkuri siirtyy tuolla laivaputkassa ja vie putken mennessään.


Akkutelineet laminoitiin myös pohjaan kiinni, ja ne ovat nyt jotakuinkin valmiit. Akku ei tuolta karkaa niinkauan kun vene ei mene katon kautta ympäri, ja ei silloinkaan kun laitetaan remmit akkujen yli pitämään ne varmasti paikallaan.

Spinnun testailua

Myötätuulella tehokkain purje on spinaakkeri, josta ainakin kisailijat tykkäävät kovasti. Pitäähän sellainen olla omassa eVeneessämmekin. Saimme spinnun kesällä käyttöön ja sitä on nyt ahkerasti testailtu ja hyväksi havaittu. Nyt eVeneen telakoituna ollessa spinnu on palvellut sisarveneessä. Nappasin pari kuvaa viime sunnuntain purjehdukselta Ruoholahden edustalta.

eVene esillä Kampuskarkeloissa

Syksy on lähtenyt koululla pikku hiljaa käyntiin ja alkuviikosta pidettiin expotyyliin perinteiset kaksipäiväiset Kampuskarkelot, joissa eri yhdistykset esittelevät toimintaansa. Myös Teekkaripurjehtijoilla oli ständi pystyssä, tänä vuonna laajempana kuin moneen vuoteen. Paikalla olevan rekvisiitan, mm. jääpurtemme=) lisäksi esillä oli näkyvästi myös eVene-projektimme, joka herättikin mukavasti kiinnostusta! Moni pysähtyi ihmettelemään projektiamme. Varsinkin eliönestoratkaisu herätti mielenkiintoa, mutta tässähän tuo nähdään, miten ultraääneen perustuva ratkaisu lähtee toimimaan. Sähkömoottoria pidettiin lähes selvänä ja nykyaikaisena ratkaisuna, kuten koko ekologisen veneen periaatetta. On melkein kumma, ettei vastaavia hankkeita ole enempää tullut vastaan!

Tuossa vielä kännykkäresoluutiolla kuva koko ständistä:

Moottorin asennuksen aloittelua, jääkaapin rakentelua

Aloitettiin nyt moottorin asennus katsomalla paikka sopivaksi. Tuo tulee kiinni silleen että pohjaan laminoidaan ~10mm alumiinilevy johon tehdään reiät ja kierteytetään, jonka jälkeen purjevenevetolaitteen kaulus pultataan siihen. Pohjaa täytyy toki oikaista tuon kauluksen alalta tasaiseksi, se ajateltiin tehdä ihan rehellisesti umpilaminaatilla kun paksuus ei oo montaa senttiä, eipähän tarvii ihmetellä kestääkö. Muutenkin tuon laminoinnin sopisi olla kestävä, moottorista tulee kuitenkin jonkunlaiset voimat ja tuon pettäminen ei ole oikein vaihtoehto. Vaan hyvin tehtynä tämänmallinen rakenne on luja ja varma.

Rakentaminen aloitettiin poistamalla vanha topcoat ja avaamalla pinta kunnollisen tartunnan varmistamiseksi. Pieni rälläkkä ja fiiberilaikka tekee tuon työn nopeasti, sotku tosin on melkoinen. Laminointityöhön ei päästy vielä koska moottoritilan etulaipiosta löytyi kosteutta ja se pitää kuivatella ennen laminointia, väliin ei sovi jättää yhtään kosteutta.


Jääkaappi alkoi myös rakentua. Valmiista levyistä on helppo ajella pistosahalla oikean muotoisia kappaleita ja sovitella paikalleen. Toki hiukan huijausta ja maksaa enemmän kuin eristelevy ja laminointitarpeet, mutta toisaalta säästää työtunteja aika rutkasti. Kunhan kaikki palat on soviteltu niin liimaillaan sialla kasaan. Takaseinästä joutuu tekemään kahteen suuntaan vinon kun haluaa kaiken tilan käyttöön, muuten seinät istuvat onneksi suorakulmaisina joten hirveän suurta taiteilua ei tarvita.



Sinänsä sähköveneeseen liittymättömänä tuli samalla valmistettua muutama plokipyörä mittoihin kerhon lippulaivaan. Tämä nyt lähinnä sarjassa yleishyödylliset veneenrakennusvinkit. Näissä kun tahtoo olla se ongelma et jokainen rikipaja ja veistämö tekee omanlaisensa palikat, joita ei varmasti saa enää mistään parinkymmenen vuoden päästä ja mikään nykyinen koko ei sovi. Vaan kun aloittaa muuten sopivasta ja vähän leveästä umpimuovisesta pyörästä ja näyttää sitä hiomakoneelle niin jo vain.

Jääkaapin mittailua

Tänään veneelle kantautui jääkaapin palaset ja syksyn iltojen kunniaksi myös työvalot. Pienen päänraaputtelun jälkeen jääkaapin mitatkin alkoi selkiytyä, tuosta voisi saada suunnilleen 55 litraa sisätilavuutta joka on jo suht kivasti. Toki osa siitä on vähän hankalasti tuolla kylkeä vasten kaappien alla viistona osana, mut aina sinne voi laittaa esmes limsapullot nojalleen tai jotain. Joka tapauksessa tuohon on vaikea mahduttaa järkevän kokoista tiskiallasta ja jääkaappia samaan aikaan, hellaa kun ei viitsi alkuperäiseltä varsin toimivalta paikaltaan siirrellä. Vene on aina kompromissi, vaikka päällään seisoisi.

Jääkaapin rakentaminen tosin jäi nyt puoliksi tehtyyn eli hyvin suunniteltuun vaiheeseen, kun sähköt ei sattuneet tänään toimimaan. Vaan eiköhän nuo levyt tästä jonain päivänä pilkkoonnu kun saa sahalle virtaa. Huomenna olisi tarkoitus aloitella moottorin asennuslaminointia, kun sen saisi istahtamaan paikalleen ni koko projekti ottaisi aika ison askeleen eteenpäin.

Hommat jatkuu

Tänään käytiin taas porukalla väkertelemässä venettä eteenpäin pitkästä aikaa.

Kölistä raaputeltiin lisää huonosti kiinni olevaa maalia irti, ja ainakin sauma alkaa olla jo paljastunut. Kunhan kaikki heikosti kiinni oleva tavara on irti niin uutta päälle ja ajoon. Sama koskee pohjaa, joka tulikin hiottua jo aiemmin. Uuden myrkyttömän maalin alle toki primeröinti.


Sisäkatosta koitettiin myös irrotella vanhoja liimoja. Lievästi sanottuna ikävä homma, kun tuo huonosti kuivunut 30-vuotias kontaktiliima on hyvinkin tahmeaa ja vastentahtoista irtoamaan katosta, mutta toisaalta juuri senverran hötöä ettei siihen voi mitään kiinnittäkään ilman vanhojen poistoa. Parhaiten taitaa lähteä kun ensin raaputtaa suurimmat pois ja sitten jatkaa ksyleenillä. Toki suojanaamari päässä, tuo on aika ärjyä kamaa. Jos jollain on hyviä ideoita miten tuo tehdään helposti niin vastaanotetaan kiitollisena ;)

Mittarit kiinniteltiin myös uuteen telineeseen ja mallailtiin teline paikoilleen odottelemaan sähköjen etenemistä ja johtojen vetämistä. Samalla uusittiin luukkutallin kiinnitysrimat, vanhat kun olivat jo varsin hyvin kompostoituneet. Hyvänä seurauksena tästä luukun liikerajoittimet toimivat jälleen eikä luukku tule kertavedolla sitloodaan asti.


Akkutelineitäkin oli tarkoitus laminoida pohjaan, vaan kävipä pieni sotku kun veneeseen hankitut uudet lukot ei kuitenkaan auenneet veneen avaimilla ja laivaputkaan jemmatut laminointikamat jäi tältä erää saavuttamattomiin. Ens kerralla sitten.