Sisustan puutöitä

Käytiin kaupasta arkki vaneria hankaloittamaan veneessä liikkumista. Ulkona ei tällä kelillä sovi säilyttää, ja kun tuo ei kokonaisena mahdu sisään niin piti sitten pilkkoa samantien. Ja kun nyt saha oli jo esillä niin samalla tuli sipisteltyä levynpalasia hiukan lisää. Tästä seurasi hetken sovittelun jälkeen paaran sohva/säilytyskokonaisuuden valmistuminen.

Päällilevy leikattiin mittaamalla ensin tarvittava leveys 250 välein, piirtämällä tästä hahmotelma muodosta vaneriin sentin työvaralla ja siitä aihion sahaus. Aihio soviteltiin kohdilleen ja piirreltiin taas kynän ja sopivan pienen välipalan kanssa seinän muotoa mukaileva viiva tuohon levyyn, josta sitten sahaus lopulliseen muotoon. Sama meneltemä kuin akkukotelon laipioissa siis, lienee kätevin ja nopein tapa tehdä kaarevaan seinään vastaava levy.

Kun levy asettui paikalleen leikeltiin vielä pistosahalla kolot lukitussalvoille ja laitettiin nekin paikalleen. Kaappiosan etureunaan laitettiin pieni lista jotta kamat ei tule heti lattialle kun luukun avaan.

Koko rakennelman ajatus on yhdistää vanhojen mallien hyvät puolet ja poistaa huonot. Avolokerot, kuten tässä veneessä oli alunperin, on helposti käsillä ja tekee veneestä avaramman, mutta pohjalle sedimentoituu melkoinen kamakasa, eikä mikään pysy järjestyksessä. Suljetut kaapit, kuten kerhon toisessa veneessä on, tarjoaa enemmän säilytystilaa, mutta pohjalta on myös hankala kaivaa mitään, liukuovet tipahtelee uristaan, ja vene on ahtaamman tuntuinen. Nyt suurimman osan tavarasta voi laittaa kaappiosaan, ja pikkutavarat tuohon päälle. Rakenteen pitäisi kestää enemmänkin käyttöä, ja sisäosan avaruuskin säilyi jotenkuten.



Heräteostona rautakaupasta tarttui kaidepehmusteet, eli sähköputkea ja putkieristettä. Pelkkä putkieriste ei kestä, vaijeri syö itsensä siitä läpi. Tässä kehitysversiossa sähköputki pitää vaijerin sisällään, joten tämän pitäisi kestää kohtuu hyvin. Ja hinta on naurettavan halpa.