Reikä pohjassa

Vaikka veneenhoito vaatii usein vähän rajumpaa hellyyttä niin silti sitä on hiukan outo tunne kun aloittaa ison reiän veneen pohjaan. Vaan vetolaitteen oli päästävä ulos, joten ei muuta kuin työkaluarsenaali esille ja yrittämään. Aluksi varmistettiin alumiinikauluksen laminoinnin riittävyys tekemällä pari kiinnityspultinreikää kokeeksi. Jossain 15mm kohdalla meinasi jo tulla epäusko reikien kohdasta, mutta oli siellä alumiinia. Kuitua oli lopulta 18mm, joka on ehkä tuplat riittävästä, mutta eipähän tarvii miettiä irtoaako moottori tuosta.

Helpon osuuden jälkeen alkoikin sitten se haastavampi, miten päästä koko laminoidusta kakusta ja veneen pohjasta läpi vetolaitteen mentävän aukon verran. Aluksi pari reikää poralla ja pistosahalla siitä. Lasikuidulle sopivia teriä ei saa riittävän pitkinä, joten piti mennä naulaisen puun purkuterällä jonka pitäisi kestää myös metallin ajamista. Puuteristähän häviää hampaat samantien, ovat liian pehmeitä. Yleensä karkeampi metalliterä on ollut kuidulle hyvä. Nuo purkuterätkään ei oikein hommasta tykänneet ja vaativat aika paljon jäähdytystä vedellä, sentin tai kaksi pääsi kerralla ja kolme terää meni ihan loppuun tuon reiän tekemiseen. Lisäksi suurin osa oli pakko ajaa pohjan alta kun moottoritilassa ei mahdu kääntymään sahalla. Puolentunnin ähräämisellä tuohon kuitenkin sai jonkinlaisen reiän, josta sitten pala kerrallaan laajentamaan riittävän isoksi. Ensin pistosahalla about muotoon, ja loput pienellä rälläkällä ja karkealla lamellilaikalla. Paha kyllä rälläkät pääsi loppumaan kun molemmat hajosivat, pitää hakea uusi ja jatkaa jossain vaiheessa loppuun. Eivät kai pidä lasikuitupölystä pitkällä aikavälillä. Ovat kyllä ihan ehdottoman näppäriä kapineita lasikuidun muotoiluun, mitä nyt sotku on melkoinen.

Tuosta aukosta ylijäänyt pala toimii myös hyvänä tarkastuksena laminointien onnistumisesta, ja näytti olevan koko kakku oikein hyvin onnistunutta, kovaa laminaattia ilman reikiä tai kuivia kohtia.