Nyt kun vene saatiin vesille ja tikku ylös niin on toki koeajojen aika. Ensimmäisenä testinä toimi toki mastokraanalle ajo, ja rikin perussäätöjen samoin kuin purjeiden ja koneen toimivuus varmistettiin lyhyellä iltalenkillä. Tämän jälkeen veneellä vedettiin puolikas kurssi ja siirtopurjehdus Hankoon. Reissujen aikana vene toimi pääosin odotusten mukaisesti eli oikein hyvin, joitain pikkubugeja toki tuli vastaan.
Kone lähtee päälle normaalisti pääkytkimeltä, mutta jos se on käyttämättä yli 10min täytyy systeemi resetoida pääkytkimestä. Ilmeisesti moottorikontrolleri menee johonkin lepotilaan vaikka sitä ei käsketäkään, ja ei osaa itse sieltä palautua. Vaan tämä nyt on ennemmin pikkuvaiva kuin vika, korjautuu kun käyttää päävirrat nollissa ennen tarvetta koneelle, ja korjautuu myöhemmällä softaversiolla kokonaan. Yksi uusista akkulatureist osoittautui vialliseksi, mutta saatiin vaihdettua samantien. Kun vika huomattiin Elisaaressa ja soiteltiin vähän niin uusi laturi lähti Regattamiehistön matkaan ja oli vastassa laiturilla seuraavana iltana, melkoisen loistavaa palvelua.
Muuten systeemit onkin pelanneet hyvin, hupipuolella oikeastaan kaikki toimii mitä on asennettu. Lämmitin puhaltaa lämmintä ilmaa kun napista painaa, hella samoin. Mittarit pelaa, valot pelaa, kulkuvalot pelaa, veharilla saa yhteyden kaveriin ja rokki soi radiosta. Mikäs tällä purjehtiessa. Joitain keskeneräisiä juttuja pitäisi vielä, ainakin nyt makeavesitankin letkutus ja jääkaapin koneisto. 12V puolelle pitäisi myös volttimittari jotta näkisi akun tilanteen. Samoin toki uutta moottorin näyttöpaneelia odotellaan vielä, jotta näkisi akkujen varaustilan.
Moottori itsessään on loistava käyttää, tehoa on rutkasti ja se tulee heti kun kahvasta kääntää eikä viiveellä kuten dieselissä. Vene on ihan uskomattoman helppo satamassa, FE kun kääntyy kolikon päällä muutenkin ja nyt vauhtiakin saa lisää ja pois tosi rivakasti. Pysähtyykin kuin seinään kun käyttää kahvaa taaksepäin. Toki myös koneajo muuten pelaa kivasti, ääntä on juuri senverran ettei tarvitse arpoa pyöriikö kone, mutta ihan erilailla hiljainen kuin diesel. Selkeinpänä eron huomasi kun Hangon siirron keskiviikkona tuuli loppui jossain Gåsiksella ja siitä suurin osa matkasta kohti Elisaarta tultiin sähköllä, joku 7-8h ja 4kn marssivauhtia eli 30 mailia, ja silti oli viel hyvän purjehduspäivän fiilis ennemmin kuin sellanen mikä tulee jos napottaa dieselillä koko päivän. Samalla näkyi jo vähän tuokin että ei sähkömoottori lopulta kovin paljon syö kantomatkasta kunhan satamasta saa lisää latinkia ja hiukan huomioi reitin eikä stressaa siitä et olis pakko päästä kovaa kokoajan. Lopulta vaikka tuo taloudellinen 4kn on hitaahkoa niin kyllä silläkin matkaa taittuu kun sitä voi ajaa ~koko päivän, veneessä kuitenkin on peti ja keittiö käytettävissä samalla. 5kn on järkevän matkavauhdin yläraja, senjälkeen alkaa vastus nousta turhan paljon. Toki purjeilla 7kn on vielä järkevä ja joskus jopa helppo matkavauhti kuten tokana siirtopäivänä todettiin spinnuillessa. Tokan siirtopäivän aikana tuli muutenkin testailtua purjehdusominaisuuksia kun treenailtiin Regattaa varten, ja samalla purjehdusheloitus laitettiin viimeisen päälle tikkiin.
Voidaan siis tämän perusteella todeta alustavasti jotta ainakin lyhyempään matkailuun ja kurssikäyttöön sähkövene sopii oikein hyvin. Näin toki arveltiinkin jo ennakkoon ja siihen tätä on ensisijaisesti rakennettukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti