Peräsimen avaus

Peräsimen kyljessä alkuperäisen täyttöaukon kohdalta alas suuntaava ruskea vana kieli siitä että lapa saattaa olla sisältä märkä, joten pora esiin ja kokeilemaan. Mitenkään suurena yllätyksenä ei päässyt tulemaan se että terä löysi kovan tiukan vaahtoytimen sijaan märkää muhjua. Tämä tarkoittaa sitä että lapa pitää avata ja tilalle laittaa kunnollista vettä imemätöntä ja jäykkää vaahtoa tuon muhjun tilalle. Joten rälläkkä esiin ja lavan kylkeen luukku, tämä menetelmä on jo Teasen peräsinremontista tuttu ja toimivaksi todettu. Kun luukun ympäri oltiin ajettu ura, lähdettiin sitä suostuttelemaan auki leveällä ruuvimeisselillä. Ensin mentiin reunaa pitkin kierros ja toinenkin vähän kerrallaan raottaen ja vasta sitten kammettiin kokonaan auki. Ei sovi rykäistä liian äkkinäisesti ettei mene rikki.

Perinteinen meneltemä on ollut halkaista lapa keskeltä, jolloin kasauksessa tarvitaan jigi koska puoliskot eivät ole kovin muotojäykkiä. Luukun kanssa etuna on se että puoliskot pitävät muotonsa, jolloin kokoaminen on paljon helpompaa. Jos tuonne laittaisi uudestaan uretaania tarvittaisiin luultavasti silti jigi, koska uretaani laajenee aika kovalla paineella, mutta epoksivaahto laajenee paljon kiltimmin ja sen kanssa tämä toimii hyvin. Epoksivaahdon etuna on myös umpisoluinen, vettä imemätön rakenne, joka takaa kestävyyden myös pitkällä aikavälillä.

Kun myrkkymaalit oli jo myrkytöntä pohjaa varten kaavittu aiemmin irti ja nyt siirron yhteydessä venepukki nostettu kuvissa näkyville korokkeille niin ettei kuoppaa tarvita peräsimen irrottamiseen, olivat eväät rempan tekemiseen mitä mainioimmat.

Lapa aukesikin kohtuu helposti, ja pehmenneen vaahdon poistamiseen lavasta ei juuri tuntia kauempaa uponnut. Kosteutta oli varsin reilusti, kun vaahtoa tyrkkäsi ruuvimeisselillä vesi vain tirskui joka kohdasta. Teräsharjalla sai vielä putsattua jämät, joten lapa oli valmis vietäväksi kuivumaan sisätiloihin pariksi kuukaudeksi. Tuo oli mukava availla paikallaollessaan kun oli sopivasti juuri työskentelykorkeudella, kerrankin sai tehdä veneremonttia seisaaltaan hyvässä asennossa eikä jotenkin kolmelle mutkalle taipuneena.

Vaan lavan irrottamisen kohdalla tuli vanha tuttu ystävämme herra Murphy vierailulle. Pinnan kiinnike lähti helposti, ja tässä vaiheessa voitonriemu ehti jo käydä talkoilijan kasvoilla. Vaan kuinkas kävikään, liikerajoitin / peräsintä ylhäällä pitävä murikka onkin kiinni jollain eksoottisen mittaisilla kuusiokoloruuveilla. 5mm avaimella noita sai auki pari kierrosta ennenkuin pyörähti tyhjää, muttei tarpeeksi, istuivat suht tiukassa, välissä on ilmeisesti ruuvilukitetta tai jotain. 5.5mm ei mahdu. Tuumakokojakaan ei ilmeisesti ole tuossa välissä. Ei voi kai muuta kuin viilailla itse tuohon sopivan avaimen, rosterisia ruuveja kun ei oikein helposti poraakaan pois. Hellävarainen suostuttelu ensin kumivasaralla ja sen jälkeen isolla pölkyllä ei myöskään auttanut, peräsin pysyy veneessä vaikka mitä tekisi.