Moottorin kaulusta varten pohja tasattiin laminoimalla ensin about sentin kerros, vuorotellen katkokuitua ja paksua rovinkia. Alimpana toki katkoa hyvän tartunnan varmistamiseksi, sitten vuorotellen. Tuota paksua rovinkia sotkettiin väliin kun sitä nyt oli, ja kun sillä saa paksuutta aikaan paljon nopeammin. Kun pohja oli laminoimalla saatu jotakuinkin tasoon, sotkettiin hartsista ja mikropalloista kitti jolla siitä saatiin oikeasti tasainen pienen hiomisen jälkeen. Kun hiomisen tekee juuri kovettuneelle mutta ei vielä ihan lopullista kovuutta saavuttaneelle kitille niin menee paljon joutuisammin. Syksyn viileyttä ja pimeyttä karkoittaa kätevästi 500W työmaahalogeeni jolla tuon polyesterin saa houkuteltua kätevästi alkuun ilman että tarvitsisi tehdä hirveän nopeaa satsia joka lähtisi kovettumaan purkkiin samantien. Toki kun kovettumisreaktio alkaa niin paksussa kakussa jo hartsin eksotermi pitää huolen riittävästä lämmöstä ja kovettuminen etenee joutuin.
Kitin päälle laitettiin taas lisää kuitua, johon alumiinilevy painettiin paikalleen. Kun tuo tehtiin juuri laminoituun ja vielä pehmeään kuitukasaan niin kuitu asettuu täsmällisesti alumiinin muotoon. Alumiiniin myös työstettiin reilu pyöristys, jotta sen yli on helppo laminoida seuraavaksi. Aikanaan laminaatin sisään leivottuun alumiiniin sitten poraillaan ja kierteytetään reiät johon moottori tulee kiinni.
Jääkaappi saatiin nyt lokeron osalta valmiiksi. Kylmäkoneisto pitää vielä hankkia ja asennella kunhan ehditään. Ensin loputkin levyt sahailtiin mittoihinsa. Tuossa vähän takaraivon raaputtelua tuotti kaapin takaseinä, joka on kahteen suuntaan vinossa tilankäytön maksimoimiseksi, jolloin kaikkien reunojen tarvii olla vinossa, ja lisäksi tuo on vinoneliö eikä suorakulmainen. Vaan pienellä sovittelulla ja mallailulla siitäkin tuli ihan hyvä. Auttaa kun tekee ensin hiukan ison ja sitten sahaa lopuksi millin tai pari pois, paljon vaikeampi sahata milli lisää jos eka mittaus ja sahaus ei ihan osunut.
Kun levyt saatiin sahattua kasattiin kaappi sialla paikalleen. Levyt kiinnitettiin myös veneen rakenteisiin sialla, asennuksesta tuli nyt ns. pysyvä. Eipä tuota liene tarvetta tuolta ikinä purkaa, tosin jos on niin sääli purkajaa. Koskapa kävi niin riemukkaasti ettei käsillä ollut kuin mustaa sikaa, tehtiin sauman näkyvät osat silikonilla. Lopuksi viimeisteltiin eristereunat laittamalla erilliset niihin tarkoitetut levysuikaleet. Tässä vaiheessa yksi suikale päätti noudattaa Murphyn voileipälakia ja tipahti kaappiin sikapuoli alas, joten eihän siitä täydellisen siisti tullut sitten kuitenkaan, mutta toimiva kuitenkin. Tuon levyn eristävyyden pitäisi olla sitäluokkaa hyvä että sähkönkulutus pysyy kurissa.
Samalla kun sian kanssa ruvettiin puuhastelemaan raapaistiin myös lokianturi paikalleen. Enää pitäisi tukkia tuo toinen reikä, eli laminoinnit jatkuu vielä. Pohdittiin että samalla sitloodan tyhjennysputket voisi siirtää peräpeiliin ja laminoida nykyiset pohjareiät umpeen ihan turvallisuuden nimissä. On nimittäin kohtuu ikävä paikka alkaa tukkia reikää kun joku ankkuri siirtyy tuolla laivaputkassa ja vie putken mennessään.
Akkutelineet laminoitiin myös pohjaan kiinni, ja ne ovat nyt jotakuinkin valmiit. Akku ei tuolta karkaa niinkauan kun vene ei mene katon kautta ympäri, ja ei silloinkaan kun laitetaan remmit akkujen yli pitämään ne varmasti paikallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti