Kun kitti kuivahti, kauluksen yli vedettiin muutama kerros lasikuitua. Tuossa on nyt lopulta katkomattoa, rovinkia ja yksisuuntaista iloisessa sekamelskassa. Alkuperäinen ajatus oli laittaa ensin katkomatto tartunnaksi, sitten muutama kerros rovinkia kun se on kivan notkeaa, ja kun alumiinirenkaan muoto on hiukan tasoittunut niin katkomatto väliin jälleen varmistamaan hyvä kerrosten yhtessäpysyminen ja sen jälkeen pitkittäisellä suuntakuidulla koska suurimmat rasitukset moottorista tulee eteen-taakse-suunnassa. Toisen rovinkikerroksen kohdalla tuli vain todettua että vaikka tuo paksu rovinki taipuu vaikka mihin niin venymään se ei suostu, joten tuon alumiinirenkaan keskellä olevan kuopan täyttäminen oli suht mahdotonta ilman ilmakuplia, joita tuonne ei sovi jättää. Joten parista rovinkikerroksesta tuli nykytaidetta jonka jälkeen jatkuu suunnitelman mukaisesti. Ilta loppui kesken ensimmäisen suuntakuidun jälkeen, jatkuu seuraavassa osassa.
Kitin kuivumista odotellessa viistottiin keulasta toinen vanhan lokin anturirei'istä, kun uudessa oli yhdistemäanturi. Toki tuon olisi voinut tehdä hiukan helpommin ennen anturin sikaamista paikalleen, mutta pikkurälläkkä taipuu ahtaissakin koloissa ja syö kuitua kivan helposti. Ongelmana on korkeintaan tuon kapineen ruuansulatuksen lopputuote, jota on nyt myös keulakajuutan jokaisessa mahdollisessa kolossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti