Akut pysyy tilassa paikoillaan pienten kannatuslaipioiden avulla. Näitten tekemisessä ekologisuus (ja laiskuus) vei taas voiton ja materiaaliksi valikoitui entinen keittiön pöytälevy ja vanhan sähkökaapin levy. Venevaneriahan nuo kuitenkin ovat, ja toimivuus on yhtä hyvä kuin uudella. Toki esteetikko voisi sanoa ettei näytä niin hyvältä mutta toisaalta hippi riemastuu kun sademetsiä kaadetaan vähemmän.
Laipiot leikeltiin ensin suunnilleen muotoon, jonka jälkeen aloitettiin hienosäätö. Käteväksi osoittautui ensin työntää hiukan ylikokoinen laipio niin lähelle oikeaa paikkaa ja asentoa kuin mahdollista ja sen jälkeen piirtää kyljellään olevalla kynällä veneen pohjan muoto laipioon. Kynän kärkihän kulkee tällöin muutaman millin pohjan yläpuolella, jolloin viivan muoto seuraa veneen muotoa ja tuo on helppo vetäistä pistosahalla muotoon. Tarpeen vaatiessa pari kierrosta jos ekan jälkeen on vielä hiukan liian iso laipio. Laipiot ei tule sohvan etureunassa ihan alas asti, jotta mahdollisesti tuonne pääsevä vesi voi kulkea vapaasti pilssiä kohti. Ei tuonne toki pitäisi vettä mistään mennä mut parempi olla tekemättä taskuja johon se voisi jäädä seisomaan.
Kun paaran laipiot saatiin leikattua styyralle oli helppo kopioida muoto, eivät toki ihan kerrasta istuneet mutta aika lähellä totuutta ja sovittamiseen tuskin tulee montaa hetkeä menemään. Laipiot tulee kiinni sohvan kylkeen ja kanteen liimalla ja ruuveilla pienten rimanpätkien kanssa, ja laminoidaan kevyesti pohjaan jotta pysyvät varmasti paikallaan, akuillahan on kuitenkin hiukan painoa. Tästä tulee aika hyvä ja tukeva kiinnitys akustolle kun saadaan valmiiksi.
Sivuhommana myös sohvien selkänojista tuli nyt valmiit, enää puuttuu hyllylevyt ja systeemin kasaaminen.
