Villit ideat todeksi

eVeneen anatomia, mitä kaikkea veneeseen tullaan rakentamaan.

Idea ekologisesta purjeveneestä, joka ei tuottaisi minkäänlaisia päästöjä, kuulostaa hienolta. Mutta voisiko sen toteuttaa ihan oikeasti?

Sähkömoottori veneessä ei ole mitenkään uusi keksintö, itse asiassa vanhempi kuin polttomoottori, mutta sähkön varastoiminen tai tuottaminen on toistaiseksi estänyt sähköveneilyn yleistymisen. Viimevuosina sekä akkuteknologia että polttokennot ovat kehittyneet hurjaa vauhtia luoden sähköveneilylle loistavat mahdollisuudet. Purjeveneen apumoottoriksi sähkömoottori+akusto (ja/tai polttokenno, dieselgeneraattori) on Suomen olosuhteissa tekniikan puolesta lähes itsestään selvä ratkaisu.

Huviveneilyn aiheuttamat hiilidioksidipäästöt eivät ole merkittävät ja muukin kuormitus pientä, varsinkin purjeveneilyn osalta, joten herää kysymys onko ekoveneilyssä purjeveneellä mitään järkeä? Huviveneilyn ympäristölle aiheuttamat haitat ovat kuitenkin varmasti kaikkein turhimmasta päästä ja toisaalta kohdistuvat suoraan herkimmin haavoittuville alueille. Itämeren tilaa pääsee veneillessä havainnoimaan lähietäisyydeltä, joten kenellekään ei jää epäselväksi, että jotain täytyy tehdä. Kun tähän lisätään tosiasia, että varustaessa vene sähköpropulsiolla, harmaavesitankilla ja jättämällä eliönestomaalit pois pohjasta ei jouduta luopumaan mistään vaan saadaan kaupanpäälle täysin hiljainen ja paremmin purjehtiva vene, jossa ei tarvitse satamassa miettiä minne kippaisi tiskivedet. Näin perustein oikea kysymys on, miksi ei?

Viime vuoden aikana ideaa mahdollisimman ekologisesta purjeveneestä alettiin pohtia tosissaan. Käytännön vaihtoehtoja päästöttömän ja myrkyttömän veneen toteuttamiseksi etsittiin sekä taloudellisesti että teknisesti.

eVene-projekti otti ison askeleen kohti toteutumistaan, kun loppusyksystä 2010 löydettiin hankkeeseen hyvin sopiva aihio, viime vuosina vähäisessä käytössä ollut Finn Expess 83, jossa ei ollut rungon sisäistä moottoria. Entuudestaan Teekkaripurjehtijoilla on jo yksi samanlainen vene, s/y Trip Tease, joka on osoittanut hyvin tarkoituksenmukaiseksi kerhokäyttöön. Veneessä on suuri avotila, joka on tarpeen purjehduskursseilla ja yhteispurjehduksilla, joissa väkeä on paljon. Sisätilojen retkeilytason mukavuudet riittävät, koska reissut ovat yleensä suhteellisen lyhyitä ja purjehduspainotteisia, jolloin sisätiloissa "asumisaika" jää lyhyeksi. Toisaalta veneeseen mahtuu nukkumaan viisi aikuista ja sähkömoottoriversioon jopa kuusi.

Vene on jäykkä ja maltillisesti rikattu, joten sillä pärjää kovemmassakin kelissä. Purjevarustus on yksinkertainen mutta riittävän monipuolinen purjehduksen opetteluun ja kisailuunkin. Matala köli ja pienellä sivusuhteella varustettu peräsin mahdollistavat rantautumisen mataliin luonnonsatamiin sekä tekevät veneestä erittäin helposti hallittavan, eikä se karkaa perämieheltä vielä suurillakaan kallistuskulmilla.

Kauppojen hieronta käynnistyi, hankkeen taloudellista ja teknistä suunnittelua jatkettiin. Kerho päätti ostaa s/y Kumiankan alkuvuodesta 2011. Kevään aikana hankittiin yhteistyökumppaneita ja tilattiin tarvittava tekniikka. Lista kaikista hankkeen toteutuksen mahdollistavista yhteistyökumppaneista löytyy blogin linkkipalkista. ABB lupautui pääsponsoriksi kesäkuussa 2011. Muutoksen myötä vene kastetaan s/y ElecTripiksi.

Paljon on siis jo aloitettu, mutta varsinaiset muutostyöt ovat vielä edessä ja niitä tullaan seuraamaan tässä blogissa tiiviisti. Erillisistä rakentamisen osa-alueista tulee yksityiskohtaisempia postauksia, sekä suunnitteluvaiheen pohjalta että talkoista!