Moottori kiinni veneessä

Projektiryhmä voi nyt ilmoittaa suuren ilonsa, moottori ja vene ovat liitetty toisiinsa sian ja pulttien voimalla viiden teekkarin todistaessa, ja tämä liitto tulee kestämään niin myötä- kuin vastatuuletkin, sekä tuimimmatkin aallokot. Nyt tätä voi siis alkaa jo ihan oikeasti sanoa sähköveneeksi, kerta päästiin junttaamaan moottori paikalleen. Jos jossain kohtaa projektia edessäoleva tie näytti pitkältä ja mutkaselta ja päämäärä kaukaselta, ni nyt löyty kyltti joka sanoo jotta vesille pääsee tuohonsuuntaan ja matkaa olis enää kohtuullisesti.

Homma aloitettiin aikaisemmin valmisteltuun moottoripetiin. Petihän on paksu laminaattikakku veneen pohjassa (joku voisi väittää jotta tuossa on jo muutama milli ylimääräistäkin, enkä edes syyttäisi valehtelusta) ja kakun sisään on piilotettu 10mm alumiinilevy johon on kierteytetty reiät. Hyvän tartunnan varmistamiseksi sekä kaulus että pedin pinta hiottiin kevyesti ja putsattiin asetonilla. Tämän jälkeen väliin pursotettiin tuubillinen sika-voimaliimaa (292) valmistajan suosituksen mukaisesti ja pultattiin kaulus kiinni. Tuo liimasikahan on sellaista kamaa jotta kun sillä jotkin asiat yhdistää eivät ne enää ole ihmisen erotettavissa. Mikä on tässäkohtaa kovasti hyvä, moottoripedin soisi pysyvän veneessä kiinni.

Kun peti oli pultattu paikalleen ruvettiin sovittelemaan moottoria pedille, ja lyötiin ekan kerran tämän päivän aikana päätä seinään. Mockupiin soviteltiin aikanaan optimistisesti kytkentärasia taaksepäin kun ei tiedetty mihin suuntaan se tulee, vaan lopulta se oli moottorin kyljessä eikä mahtunut alkuperäisen moottoripukin kohdalle. Vaan eipä mitään, pistosahaan lasikuituterä kiinni ja ylimääräiset pois, jonka jälkeen moottori istahti kiltisti paikalleen. Ei siis varsinaisesti ongelma, meniköhän tuohon nyt se 5min ratkaista. Lasikuitusaha on myös hirveän paljon kivampi kuin rälläkkä, koska tuottaa karkeaa purua paikallisesti, sensijaan että levittäisi hienoa pölyä paineella ympäri venettä. Suosittelen lämpimästi.

Kun moottori istui pedillään, oli aika lähestyä asiaa alakautta, eli vetolaitteen jalkaa ruvettiin sovittamaan reikään. Tässä kohtaa pää kolahti seinään uudestaan, ja tällä kertaa huomattavasti reippaammalla liikkeellä. Olipa sitten mockup muutaman millin kapeampi, ja reikä alapäästään hiukan turhan jämpti, jolloin tuo ei siitä enää suorassa sopinutkaan. Pohdittiin jo rälläkän hakemista ja tapailtiin suomen kielen sanavaraston koko ilmaisuvoimaa, vaan kun hetki pujoteltiin niin saihan tuon sentään reiästä läpi ja kun alhaalla oleva ahdas kohta ohitettiin niin ylempää lopullisesta asennosta löytyi myös riittävät välykset aukon seiniin, jotta vetolaite mahtuu hiukan joustamaan kumialustallaan ottamatta kiinni runkoon.

Tästä kohtaa eteenpäin homma olikin sitten jo helpohko, kiristeltiin pultteja pikkuhiljaa, siten että vetolaitteen holkki solahti moottorin akselin uriin. Tasaisesti puolta kierrosta pultilla akselista samalla pyörittäen ja sitten sama ristikkäisellä, kunnes päästiin perille asti. Tämän jälkeen ruuvilukitteet toisten kahden pultin väliin, kiinni, ja sitten lukitteet myös kahdelle ensimmäiselle. Lopuksi kiristeltiin vuorotellen "riittävään" kireyteen eli niin tiukkaa kuin ikinä. Tuo kiinnityshän toimii siis siten että paksu kumirengas painetaan moottorin, vetolaitteen ja asennuskauluksen uran väliseen tilaan kiristämällä moottoria ja vetolaitetta toisiaan kohti. Tukeva, selkeä ja melko idioottivarman oloinen systeemi, vaikea kuvitella tuon menevän särki missään oloissa. Tässä suhteessa siis paljon parempi kuin perinteinen S-vetolaite ja sen paljekumit. Toki polttomoottorilla on vähän pakko olla nuo palkeet kun se tärisee enemmän kuin sähkömoottori.

Kovasti voittoisa askel projektissa eteenpäin siis, enää puutu kuin sähköjen vetäminen siitä että päästään koeajamaan moottoria.