Ja muutakin tapahtui

Kun nyt kerran sattui reipas talkooporukka veneelle, niin tapahtuipa tänään paljon muutakin kuin moottorin asennus.

Peräsinprojekti hyppäsi taas askeleen eteenpäin, hiottiin laminoinnin jäljiltä ylimääräiset pois ja leviteltiin eka kerros kittiä. Tästä lähdetään hakemaan peräsinlapaa takaisin muotoonsa. Ei tuosta profiloitua kisalapaa tule, mutta josko siitä nyt senverran tasaisen saisi jotta toimisi hyvin. Ja tärkeintä nyt joka tapauksessa jotta kestää, joka pitäisi näillä eväillä olla varma.

Sähköjä suunniteltiin myös kovasti, ja tuo alkaa hahmottua. Vanhoista sähköistä ei ole oikeastaan mitään jäljellä kun sähkökaappi on purettu huitsiin ja uusi tehty eri paikkaan. Lopulta näinn on helpompi, riittää kun asentaa uudet. Näiden parissa vierähtänee vielä toinenkin ilta.

Viimeistelyn makuunkin päästiin jo, kun mäntyisiä puuosia alettiin käsitellä veneen alkuperäisen sisustuksen mukaiseksi. Tähän toimii mahongin sävyinen Osmo. Tuota kun levittää ohuelti ollaan riittävän lähellä alkuperäistä väriä jotta sisustus näyttää järkevältä.

Joulu

Projektiporukalle koitti tällä kertaa kauden suurin lahjapaketti helmikuussa, moottori ja suurin osa tarvikkeista saatiin varastolle, ja mukana tuli ohjenivaskakin iltalukemiseksi. Tältäosin homma on siis tekemistä vaille valmis, ja ainakin vielä näyttäisi kohtuullisen simppeliltä operaatiolta, lähiviikot osoittanevat mikä on todellisuus.

Sähkökaappi part 2

Pakkasten lauhtumisen ja kyykkäturnauksesta kotiutumisen kunniaksi projekti nytkähti taas pykälän eteenpäin ja sähkökaappi & styyran säilytyshyllystö löysi muotonsa.

Tuttuun tapaan levynpaloja piti sovitella hetki, veneessä kun suora on aikalailla tuntematon käsite. Vaan ei noiden tekeminen silti mahdotonta ole, pitää vain ensin leikellä hiukan ylikokoinen levy ja siitä sitten polven päällä höyläillä ylimääräiset millit pois kun ensin kokeilee miten sopisi ja mistä ahdistaa.

Kaapin etulevyjä ei toki vielä kiinnitetty pysyvästi, jotta laitteiden reiät on kivampi leikellä. Saranat ja lukot jäi muutenkin vielä laittamatta, mutta muuten tuo on aikalailla valmis, ja kohta tuonne voikin alkaa pujotella sähköjä sisään.

Kylmä

Piti tänään mennä jatkamaan sähkökaappi valmiiksi, vaan eihän tuolla tarkene ilman hanskoja ja hanskat kädessä ei taas saa kovin näppärästi tehtyä ni jäipä tekemättä. Kevättä odotellessa...

Sähkökaappi

Pikkuhiljaa veneen vaatimat korjaukset alkaa jo olla siinä vaiheessa jotta päästään käsiksi itse asiaan eli sähköihin, tai ainakin nyt niihin liittyviin asioihin. Ennenkuin purkkeja voi kiinnittää ja kaapelia vetää tarvitaan paikat. Ja koska tuota nyt ei kannata tehdä perinteisellä perschie edellä puuhun-menetelmällä niin asiaa jopa suunniteltiin ennenkuin saha alkoi laulaa. Ja toki suunnittelulla ja myös asennusvaiheessa käytettävällä harkinnalla vältetään tuo veneisiin niin usein ilmaantuva johtokäärmeen pesä, tätä eliölajia kun ei voine yleisyydestään huolimatta pitää mitenkään hyödyllisenä tai veneilijäystävällisenä otuksena, ennemmin se tuppaa ikääntyessään tuottamaan veneilijäparalle harmaita hiuksia kun sähköt prakaa ja korjaaminen edellyttää aina ensin käärmeenkesytystalkoita.

Vahvasähköpuoli, eli 48V kamat moottoriin liittyen, 230/48V laturit akuille sekä 230V maasähkökeskus laitetaan laivaputkan etupäähän paaralle, ja sähköjen ja sekalaisten köysien, ankkureiden ja muun putkassa seilaavan romun väliin tehdään vanerista laipio. Käsiksi päästään luukusta joka tehdään moottoritilan päälle, eli seinään joka erottaa laivaputkan ja entisen moottoritilan.

Hupisähköt eli 12V järjestelmä pidetään erillään vahvasähköistä ihan jo turvallisuudenkin nimissä, sekä selkeyden. Näille tehdään oma kaappi styyran sohvan päälle, tuossa kun on sopivasti tilaa, kaappi on helppo rakentaa hyllyn päälle, taulut on sopivasti käsillä siinä ja johtojen vetäminen tuosta on suht helppoa. Samaan kaappiin heitetään myös radiot, ja tilaa jätetään senverran yli että jos tulee joku yllättävä ylimääräinen härväke niin sekin mahtuu.

Pakkasten loppumisen kunniaksi tuli käytyä veneelläkin, nyt tuolla oli ihan mukavat olot, lämppärin kanssa tarkeni jo hyvin ilman takkia ja hanskoja niin sai tehtyä. Ja tuo uusi valkoinen katto pitkän loisteputken kera auttaa vielä näkemäänkin jotain kinoksen alla uinuvassa veneessä. Valmista tuosta ei vielä tullut, mutta tulipa nyt palasteltua levyä ja laitettua pystyseinät. Samalla kattoprojektikin viimeisteltiin, kun koristelistat ruuvattiin takaisin paikalleen.

Peräsin laminoitu

Peräsinremppa otti taas aimo askeleen eteenpäin, kun kuori laminoitiin uudestaan kasaan. Ihan täydellistä vaahdotuksesta ei tullut, takaylänurkka pääsi nousemaan pari milliä, mutta eiköhän tuosta vielä kohtuullisen profiilin saa muotoiltua.

Ensin vaahtoturseet poistettiin, tässä hyväksi työkaluksi osoittautui retkikirves. Sitä kun liu'utti lappeellaan lapaa pitkin ja iski vaahtokakkuun lähti vaahto isoina lohkareina. Merkittävä tekijä tässä on terän massa, painava terä jaksaa tehdä jotain. Puukolla tuota ei juuri saanut nyherrettyä, senverta kovaa se on. Rälläkällä olisi tullut majesteetillinen sotku, vaikka varmasti tuo olisi silläkin lähtenyt.

Toki tuo sotku saatiin aikaan seuraavassa vaiheessa kun raon reunoihin tehtiin reilu laminointiviiste. Viisteellä varmistetaan lasikuidun tarttuminen ja näin syntynyt ura laminoitiin täyteen katkomatolla. Tuloksena on käytännössä yhtä puuta oleva kappale kun uusi kuitu tarttuu vanhaan laajalta alalta. Seuraavaksi hiotaan ylimääräiset laminaatit pois ja kitin ja hiomisen avulla muotoillaan lapaprofiili.

Peräsin vaahdotettu

Vaahdoteltiin tänään peräsin epoksivaahdolla. Homma meni kerrankin jotakuinkin Strömsön tyyliin, eli kaikki kerrasta oikein ilman ylläreitä. Pari kuukautta sittenhän peräsinlavasta tyhjennettiin märkä uretaanivaahtomuhju pois ja puhdistettiin lapapuoliskojen sisäpinnat messinkiharjalla, jonka jälkeen lapa ja luukku jätettiin sisälle kuivumaan.

Nyt kun kuitu oli ehtinyt kuivua, passailtiin luukku paikalleen pienten vaneripalojen ja niiden alle korkeuden hienosäätämiseksi teipattujen pahvien avulla. Lika ja pöly poistettiin asetonilla ja rätillä vaahdon tarttumisen varmistamiseksi. Lattia suojattiin toki lehdellä, vaahto kun laajetessaan helposti löytää tiensä muuallekin kuin peräsimeen. Kun sekoitin oli taivuteltu ja muutenkin kaikki asiat viimeisen päälle varmasti valmiina, kaadetiin osat ämpäriin ja sekoiteltiin huolella.

Tällä kertaa käytettiin Sicomin PB-250 vaahdon kaverina hitaampaa kovetetta (Teasessa oli nopea kovetin jolla tuli hiukka kiirus kun 30s sekoituksen aloituksesta alkoi astia käydä ahtaaksi), helpotti hommaa huomattavasti kun sai lisää peliaikaa. Tuo 250kg/m3 vaahto on varmasti riittävän järeää peräsimeen, varmaan 170kg/m3 vaahtokin olisi riittänyt, mutta tämä nyt on vähintäänkin ikuinen, ei juuri houkuta keventää peräsintä äärimmilleen, saisi kestää reilulla marginaalilla se. Nyt ehti sekoitella kolmisen minuuttia ennenkuin ämpäri alkoi käydä pieneksi. Yhdestä 5kg + 1.55kg paketista tulee reilusti lapa ja tulee ylikin kuten kuvista näkyy, mutta koska nuo on massasuhteilla tarkasti punnitut, on hyvä sekoittaa koko purkilliset ja kaapia pohjat myös mukaan jotta suhde on tarkka. Epoksikemiathan ovat sekoitussuhteen kanssa paljon tarkempia kuin polyesteripohjaiset.

Kun sekoitettu vaahto saatiin kaadettua lapaan sitä leviteltiin ja työnnettiin joka kulmaan, jonka jälkeen asetettiin luukku paikalleen ja kiinniteltiin puristimilla. Luukkuun tehtiin toinenkin ilma-aukko jotta voitiin varmistaa lavan täyttyminen ylös asti, ja koska vaahtoa tursui yli ihan jokaisesta kohdasta niin tässä myös onnistuttiin. Tuo epoksivaahto on varsin mukavaa kamaa käyttää, koska se laajenee hallitusti ja alun nopean laajenemisen jälkeen jatkaa vielä rauhallisesti jonkun aikaa, jolloin täyttyminen on helppo saada ja toisaalta kun laajeneminen ei tapahdu paineella ei tarvitse tehdä jigiä lavan muodon säilyttämiseen kuten uretaanilla. Bonuksena toki myös varmasti riittävä lujuus ja umpisoluinen, vettä imemätön rakenne.