Vene alkaa muotoutua

Nyt kun aika moni pala taas löysi lopullisen paikkansa alkaa pikkuhiljaa nähdä mitä veneestä tulee. Uutena pakettina paikalle saatiin hella, ja toki sitä ruvettiin samantien sovittelemaan koloonsa. Pikkuongelmana uusi Wallas on jonkunverran isompi ja keinuripustuksen kanssa kriittisesti 3cm liian leveä hellän koloon, joka on mitoitettu Origolle tai vanhalle Wallas Safeflamelle. Lopulta tuo ei ollut kovin iso ongelma, varastolta pala alumiinia ja uudet kannakepalat alkuperäisten tilanne niin sopii. Pieni taitos noissa on oltava jotta ruuvinkannat ei hankaa kun hella keinahtelee, vaan ei sen tarvi olla 3cm puolelleen. Ehkä nykyveneet on senverran isompia ettei valmistajan tarvii enää laskea millejä... Vaan on noissa kehitystäkin tapahtunut, rakenne vaikuttaa aika tukevalta ja onhan tuo hienon näköinen.

Lopullista sijoituspaikkaa arvotaan vielä, toisaalta houkuttaisi työntää hella lähemmäs kylkeä jolloin hellan eteen jäisi avokaukalo kokkaustarpeille. Jotta näki miten tuo toimisi kallistuksessa kokeiltiin pahvilaatikon simuloidessa kattilaa. Paaran halssilla kattilan päälle jää kohtuullinen vapaa tila ja styyralla mahtuu vaikka mitä. Toisaalta perinteinen tapa jossa hella on etureunassa on kokkaamiseen kätevä, mutta vapaata pöytätilaa ei oikein ole silloin missään, ja hellan yli on ikävä kurkotella.

Kun veneessä alkaa nyt olla sälää jo vaikka kuinka niin tilanahtauskin vähän iski jo. Joten jotain piti saada pois ja mittarikotelo tuli asenneltua katolle, pois jaloista pyörimästä. Olihan tuokin sitä jo hetken odotellut, vaan kaikkea ei ehdi samaan aikaan. Johdot reititettiin paikalleen vesitiiviitten kansiläpivientien kautta kaapelikouruun.

48V sähköjen ekaa hämähäkkikytkentää siivottiin myös, pääkytkin löysi paikkansa laitekaapin reunasta ja moottorin hallintalaitteiden paikka löytyi toki istumalaatikosta. Kaasukahva oli itsestäänselvästi oltava pinnamiehen ulottuvilla, ja koska paaran laivaputkasta on helpompi johdottaa laitekaapille kuin styyralla pistopunkassa niin sinne. Pituussuunnassa kahva meni luukun etupuolelle jolloin luukusta ylös ja alas matkustava roju ei kolhi kahvaa tai johtoa.

Moottorin näyttöpaneelin kodin löytäminen meinasi ensin olla haastavampi tapaus. Jos olisi viime kesänä ollut fiksu ja olisi ollut tuon mitat käsillä niin luonnollinen paikka olisi löytynyt mittaritelineestä. Laipioon ei haluttu, kun mittarit on siinä vähän tiellä ja ei näy miehistön takaa. Alempana sitloodassa näyttö saisi turhan helposti maistaa kenkää joten ei hyvä sekään. Pohdittiin jo näytön laittamista sisälle sähkökaappiinkin josta sen näkisi helposti kun laittaa pään luukusta sisään, mutta lopulta tuossa kaasukahvan vieressä lienee paras. Tuossa levanki suojaa näyttöä kengiltä, ja se on kuitenkin helposti nähtävillä, potkurilatauksen nappia ei tarvii kurkotella ja johdotus on helppoa, laitekaapin laipio on mittarin kohdalla. Tuostahan siis näkee olennaisimpana paljonko ajoaikaa on jäljellä, jolloin pystyy seuraamaan akkujen tilaa. Tosin vaatii tuotantosarjan akut se, meillä olevat esisarjan akut pitäisi vaihtua kohtapuoliin tuotantomalliin jossa myös datapuoli toimii, jolloin saadaan viimeisteltyä hallintalaitteiden asennus.