Yleistä
E-vene saatiin valmiiksi kesäkuun lopulla parahiksi ennen Hangon regattaa, ja testiajoa ehdittiin suorittaa lopulta pari iltaa ennen siirtopurjehdusta ja itse kisoja. Jo ensimmäisissä testeissä huomattiin sähkömoottori oikein mukavaksi ja tehokkaaksi, ja todettiin veneen muutenkin toimivan hyvin. Sama käsitys vahvistui Regatan aikana, ja tämän rohkaisemina vene valittiin kerhon perinteiselle Pitkälle Purjehdukselle, joka suuntasi tänä vuonna Ruotsiin, Tukholman saaristoon, Mälaren-järvelle sekä Gotlantiin. Syksymmällä venettä käytettiin sekalaisessa kerhokäytössä, mm. iltapurjehduksilla, purjehtijakurssilla, esittelypurjehduksilla sekä viikonloppuretkillä.
Kesän aikana sähkövenettä ehdittiin siis hieman venähtäneestä rakentamisesta huolimatta käyttää kovin monipuolisesti ja innokkaasti, ja veneelle löytyikin kerhosta innokkaita käyttäjiä rutkasti. Kesän aikana kerätyt mailit antoivat jo hyvän kuvan veneen toimivuudesta sekalaisessa käytössä, ja tähän on kerätty näitä kokemuksia.
Sähkömoottori
E-veneen sydämenä toimi Oceanvoltin sähkömoottori, yhdistettynä S-vetolaitteeseen ja litiumakkuihin. Paketti osoittautui alun pikkuongelmien jälkeen luotettavaksi, ja toimi vakaasti. Protoluonteesta johtuen ekoilla reissuilla jouduttiin liiskaamaan bugeja, mutta nykyisellään niitä ei ole enää ja kaikki toimii, tulevissa suoraan kuluttajakäyttöön tarkoitetuissa moottoreissa oletettavasti jo suoraan paketista. Tässä mielessä sähkömoottorit ovat siis nyt tulleet tavallisen veneilijän ulottuville, eikä polttomoottorista eroonpääsemiseen enää tarvita propellihattua ja keksijäpellen luonnetta.
Moottorin suurimpina etuina polttomoottoreihin, erityisesti FE:n vakioon pihatontun kokoiseen dieseliin verrattuna, havaittiin välittömästi tarjolla oleva runsas teho ja hiljaisuus. Satama-ajo on todella helppoa kun tehoa on saatavilla heti, ja suuri potkuri puree hyvin. Työntöä on molempiin suuntiin paljon enemmän kuin normaalisti, ja kun lyö paakit alas vene lähtee kuin se kuuluisa kaislikon hauki. Samoin pysähtyminen onnistuu suuremmastakin vauhdista todella lyhyellä matkalla, ja veneen kääntely nopeasti on myös entistä helpompaa vahvan potkurivirran ja FE:n suuren peräsinlavan yhteisvaikutuksen ansiosta. Satamakäyttö ei myöskään syö akkuja kuin nimeksi, muutaman tunnin jatkuva kurssiharjoittelukaan ei vielä kokonaisvarauksessa kovin paljoa tunnu.
Matka-ajossa sähkömoottorin vauhti on taloudellisessa moodissa hiukan dieseliä hitaampaa, tyypillisen matkavauhdin asettuessa noin neljän solmun maisemiin, joka tarjoaa 40 mailin toimintasäteen. Toki dieselille normaalia viittäkin voi ajaa, mutta tällöin toimintasäde putoaa 25 mailiin. Tätä testattiin myös käytännössä, ja todellinen toimintasäde vastaa teoreettista kun pohja on puhdas ja vesi tyyntä. Likainen pohja verottaa toki, ja samoin tuuli, mutta tuulisissa oloissa veneellä edetään purjein, joka on joka tapauksessa konevoimaa tehokkaampaa.
Vauhdinpudotuksen kuitenkin korvasi moninverroin veneen hiljaisuus, tunnelma oli lähes kuin purjehtiessa, ja tyynessä kesäillassa moottorilla liikkuminen suorastaan nautinnollista ja rentouttavaa. Käytännössä kantama ei noussut rajoittavaksi tekijäksi saaristossa missään vaiheessa, akut riittivät helposti kolmeksi päiväksi kun matkaa taitettiin pääosin purjein, ja tyynen yllättäessä seuraavaan satamaan pääsi vielä helposti. Kolmessa päivässä veneestä loppui jo ruokakin, joten käynti palveluilla varustetussa satamassa tuli tehtyä muutenkin, ja akut samalla täytettyä. Luonnonsatamien koluamista sähkömoottori ei siis rajoita, pisimmillään taisi mennä viisikin päivää lataamatta. Avomeriosuuksilla sähkön riittävyys sensijaan on vielä rajoite, ja siksi esimerkiksi Gotlannissa käynti vaati huolellista ennakkosuunnittelua säätiedostusten kanssa, jotta päästiin tuulivoimalla.
Sähkömoottorin huomattavan innokas vaste kaasuun yllätti uudet kipparit usein ensitutustumisella ja ensimmäisistä manöövereista tulikin vähemmän sulavia, mutta pienen totuttelun jälkeen ajo sujui ja venettä kehuttiin kautta linjan dieseliä helpommaksi ajaa. Pari kertaa tuli myös havaittua että kaasun tönäisy vahingossa esimerkiksi ankkuria laivaputkasta kaivaessa käy helposti ja aiheuttaa hässäkkää, veneen hyökätessä samantien eteenpäin. Diesel tarjoaa tässä tilanteessa enemmän reagointiaikaa. Tarmokkaasti reagoivan koneen käskyttämiseen toivottiinkin pidempää ja jäykempää kaasukahvaa, jolla säätäminen ei olisi ihan niin millintarkkaa. Nykyinen pikkukahva on kiva messuilla, mutta vähän hankala hanskat kädessä keinuvassa veneessä.
Toki on myös todettava että sähkömoottorin teho tuo kiusauksen leikkiä, esimerkiksi sulusta lähtiessä on melkein pakko painaa hetkeksi kaasu auki ja katsella kun moottoriveneilijät keräävät leukaansa kannelta ihmetellessään purjeveneen nopeaa ja äänetöntä lähtöä mahtavan potkurivirran saattamana. Toisaalta esimerkiksi luonnonsatamiin saapuminen ja lähtö sujuvat entistä paljon huomaavaisemmin, kun voi vain lipua hiljaa paikalleen ja aamulla ulos, ilman että tarvitsee häiritä rauhaa dieselillä. Lisäetuna on paljon helpompi kommunikoida keulaan esimerkiksi mahdollisista väisteltävistä kivistä ja köysien kiinnityskohdista, kun ei tarvitse huutaa moottorin melun yli vaan puheääni riittää.
Painoero dieseliin jää hyvin pieneksi kun mukaan lasketaan kaikki varusteet. Dieselin (90kg), varusteiden (10kg) ja tankin (30kg) tilalle tulivat sähkömoottori (40kg), akusto (80kg) ja laturit (20kg), joten kokonaispaino nousi noin 10kg. Paino saatiin kuitenkin sijoiteltua paremmin koska akut olivat kölin molemmin puolin, lähellä painopistettä ja alempana. Moottorin kanssa peräpainoiselle veneelle tämä teki hyvää. Samoin tilaa sähkömoottori säästää rutkasti, koska itse kone on suunnilleen pienen soppakattilan kokoinen, ja loput purkit voi sijoitella veneessä paljon vapaammin kuin dieselin. FE:n tapauksessa tällä saatiin moottoritilan kohdalle avoin varastokolo, johon uppoaa esimerkiksi kolme urheilukassia tai purjesäkit. Toki akut veivät sohvanaluset, joten kokonaistilan määrässä ero ei ole iso, mutta tarjolla olevan tilan käytännöllisyydessä ja hyödynnettävyydessä sähkömoottori on yliveto. Varsinkin jos moottorin pienuuden huomioisi jo veneen suunnittelussa, se mahdollistaisi uusia tilaratkaisuja. Esimerkkinä lisätilan hyödyntämisestä olisi esimerkiksi mahdollisuus konvertoida pistopunkka tuplaleveäksi, mutta FE:ssä se olisi vaatinut istumalaatikon pohjan korottamisen, jota ei nyt haluttu tehdä.
Käytännössä sähkömoottorin teho (8.6kW) ylitti rutkasti dieselin (6kW) tehon, kone tuntui paljon tehokkaammalta ja vähempikin riittäisi FE:n kokoiseen veneeseen hyvin, yli 50% teholle ei ollut oikeastaan ikinä muuta tarvetta kuin Elvistely. Haittapuoliksi dieseliin nähden jäävät siis toistaiseksi hinta ja rajallisempi kantomatka. Saaristokäytössä sähkömoottori on kuitenkin paljon mukavampi ja kantama riittää hyvin, joten jos lompakko kestää ei omaan veneeseen tulisi mieleen muuta enää asentaa. Tulevaisuudessa moottoreiden ja etenkin akkujen halventuessa sähkömoottorin onkin helppo ennustaa yleistyvän.
Eliönesto
Veneen pohjaan maalattiin pelkkä epoksi ja myrkky jätettiin pois. Tämän mahdollisti ultraääneen perustuva eliönesto, jonka pitäisi karkottaa levä ja sitä kautta myös muut vesieliöt veneen pohjasta. Laite oli käytössä koko kesän veneen ollessa maasähkössä. Tuloksena pohja oli syksyllä varsin rujossa kunnossa, paksun leväkasvuston peittäessä pohjaa. Positiivisena puolena näkkiä oli tavallista vähemmän. Ongelman syytä selvitellään vielä, mahdollisesti laitteen pitäisi olla päällä koko ajan, joka tosin syö hiukan akkuja, mutta lienee mahdollista ainakin aurinkopaneelin avulla. Muutamankin päivän mittaiset maasähköttömät jaksot saattoivat mahdollistaa levän kiinnittymisen, ja ultraääni ei niitä enää irrottanut. Toinen mahdollisuus on joku ongelma asennuksessa, vaikka laitteen toiminta kyllä testattiin ja asennus suoritettiin huolella ohjeiden mukaisesti. Näpppituntumalta kesälla arveltiin levän kasvavan hiukan tavallista hitaammin pohjaan ja irtoavan tavallista liukkaammin, voi siis myös olla että ultraäänen teho ei itsessään riitä pitämään levää poissa, mutta vähentää sen kasvua niin että pari pesua kaudessa riittäisi. Suomessa pesu vaatinee toistaiseksi sukeltelua, Ruotsalaisilla oli jo purjeveneillekin sopivia harjapesureita. Astialle palataan ensi kaudella, ja kokeilut jatkunevat jossain muodossa.
Muu sähköjärjestelmä
Ekomielessä sähköjärjestelmän osia vaihdettiin vähävirtaisiin, ja muutenkin systeemi uusittiin suurelta osin. Valaistus toteutettiin täysin LEDeillä, joilla saavutettiin paljon tavallista pienempi virrankulutus. Kulkuvaloina LEDit toimivat siinä missä hehkulamputkin, kirkkaudessa ei havaittu eroa. Pitkällä aikavälillä etua tuo huoltovapaa ja iskunkestävä rakenne, kun palavaa polttimoa ei ole. Samalla kotelo on vesitiivis, koska sen ei tarvitse olla avattava. Sisävalaistuksessa pitkät LED-listat osoittautuivat loistaviksi, tuottaen kattavan ja kirkkaan yleisvalon. Listat huomattiin niin hyviksi että kopioitiin kerhon muihin veneisiin samantien.
Projektin yhteydessä uusitut radio, VHF ja mittaristo toimivat myös hyvin, ja monipuolinen mittaristo tarjosi paljon apuja purjehdukseen, mahdollistaen mm. tuulen muutosten seuraamisen perusmallin mittareita paremmin. GPS oli myös kovasti kätevä navigoinnissa avomerellä.
Lazybag-malliseen puomipeitteeseen yhdistetty aurinkopaneeli saatiin lopulta asennettua veneeseen vasta syksyllä, eikä siitä näin saatu vielä kovin laajaa käyttökokemusta. Senverran ehdittiin testailla että todettiin tuo purjehduksen kannalta oikein käteväksi, lazybag itsessään on hyvin näppärä, eikä aurinkopaneeli haittaa sen käyttöä mitenkään. Tavallisen aurinkopaneelin sijoitteluongelmat ja tielläolo loistivat poissaolollaan. Ensi kesänä saadaan toivottavasti senverran aurinkoa että päästään testailemaan myös sähköpuolta ja sen vaikutusta akkujen kestoon.
Muuta veneestä
Veneen uudistettu heloitus helpotti purjehdusta huomattavasti, kaikkien säätöjen toimiessa vaivattomasti. Vaikkei tämä sinänsä lisää optimaalisessa trimmissä kulkevan veneen maksimivauhtia, vaikuttaa säätöjen helppokäyttöisyys siihen että niitä tulee käytettyä, jolloin vene on keskimäärin lähempänä hyvää trimmiä ja siten matkavauhti yleensä parempi. Osansa tähän toi toki myös hyväkuntoinen purjevalikoima josta löytyi sopivaa kangasta useimpiin olosuhteisiin. Purjehdusominaisuuksissa huomattiin myös sähkömoottorin tuoma parempi painojakauma, joka nopeutti venettä hitusen, ainakin mielikuvissa, kun perä ei enää kyntänyt liian syvällä.
Dieselkäyttöinen Wallaksen hella todettiin helppokäyttöisyydessään ja siisteydessään ylivertaiseksi sekä kaasuun että etenkin spriikeittimeen verrattuna, joskin lämpeneminen otti oman aikansa. Pitemmällä reissulla alettiin kaivata jääkaappia, ja se veneeseen tullaan aikanaan asentamaan.
FE:n jo ennestään hyviksi tunnetut ominaisuudet olivat toki veneessä läsnä, ja tällä veneellä onkin kiva retkeillä ja kurssikäyttöön se soveltuu erinomaisesti selkeiden purjehdusominaisuuksiensa ansiosta. Kisaradallekin vene taipuu, vaikkei toki modernien raasereiden vauhtiin ylläkään. Sähkömoottorin alustaksi vene oli hyvin sopiva, riittävän pieni jotta lataus riittää pitkälle. Suurissa, yli 40 jalan veneissä rajoittavaksi voinee tulla yön aikana akustoon saatavan energia määrä, moottoreiden teho ei ole ongelma. Kokeilun perusteella voisi arvella sähkömoottorin sopivan hyvin myös nykyisin tyypilliseen noin 30-35 jalan purkkariin. Hybridikäyttökin voisi toki olla mahdollinen, mutta näin pienessä veneessä se olisi tuonut lähinnä turhaa painoa ja monimutkaisuutta, akuillakin pääsee niin kauas ettei agregaattia juuri kaivannut. Toki vielä paremmin sähkömoottori toimisi veneessä joka liikkuisi jo aivan henkäyksellä, jolloin konetta tarvitsisi entistä harvemmin, mutta hyvin sähköllä pärjäsi tällaisella perheveneeksi rikatulla laitteellakin.
Ekologisessa mielessä vanhan veneen kunnostus todettiin myös hyväksi ratkaisuksi, joskin työtunteja ja rahaa tuohon uppoaa rutkasti, eikä projekti ilman sponsoreiden apua ja kerholaisten talkoointoa olisikaan ollut mielekäs. Vanha vene kuitenkin nuoreni perusteellisen remontin seurauksena ainakin kymmenellä vuodella, ja tullee palvelemaan kerhoa näin vielä kauan.
Yhteenveto
Veneellä purjehtimisesta jäikin yleisesti todella hyvä maku suuhun, ja loppusyksystä Electrip oli kerhon varauskalenterissa selkeästi suosituin vaihtoehto. Juuri rempatulla veneellä on yleensäkin mukava purjehtia kun kaikki toimii, ja varustepäivitykset ja uusi tekniikka tekivät veneellä purjehtimisesta entistä helpompaa ja hauskempaa.
Sähkömoottori todettiin hyvin toimivaksi ja venekäyttöön kypsäksi ratkaisuksi. Uusi akkutekniikka mahdollistaa riittävän toimintasäteen ja kohtuullisen painon, ja käyttöominaisuuksiltaan moottori voittaa polttomoottorit mennen tullen. Myös muut tekniset ratkaisut toimivat pääosin hyvin. Eliöneston osalta kehitystä jatketaan, toivottavasti ensi kesänä paremmin tuloksin. Jotain muutakin pientä puuhastellaan vielä varmasti, mutta pääosin e-vene on nyt saatu valmiiksi ja toimii hyvin, palvellen kerholaisia tulevina vuosina pitkään ja hyvin.
Nyt, kun toimiva esimerkki on rakennettu ja testattu ja tuloksia on laajalti esitelty, ekologisemman veneilyn esteenä ei voine enää olla edes teknologian tuntemattomuus, ja uuden tekniikan voikin odottaa tulevan vastaan väylillä ja satamissa toivottavasti entistä useammin.
