Pilssipumppu, sisustusta

Tänään veneeseen asenneltiin pilssipumppu ja laiteltiin sisustusta parempaan uskoon. Vanhan pilssipumpun aukkoon tehtiin pari päivää sitten valkoisesta nylonista asennuskaulus, koska uusi pumppu on pienemmällä aukolla kuin vanha. Tämän jälkeen homma oli periaatteessa helppo pulttaa kiinni-operaatio (tosin laivaputkassa istuen mutta asennusjooga nyt on erottamaton osa veneremonttia joka tapauksessa). Pienenä mutkana matkassa imupuolen letkuyhde oli ero pumpun sivulla eikä alareunalla, ja olivat tehtaalla aikanaan tehneet letkusta jämptin joten ei yltänyt uuteen pumppuun, grr. Vaan eipä mitään varastolta löytyi sopivasti pätkä samanlaista letkua, joten hommaksi jäi vain tehdä jatkos sopivalla holkilla, nyt käytettiin alumiiniputkea kun sitä oli helposti saatavilla. Tuon holkin tehtävähän on lähinnä olla jäykkä putki jota vasten letkuklemmarit saa kiristettyä hyvin niin ettei liitos luista. Lopulta asennus myös testattiin, toimii ja vesi kulkee veneestä ulos eikä päinvastoin. Taas yksi juttu vähemmän listalla asioita ennen vesillelaskua, ehkä tuo lista kohta on jo sen mittainen jotta sellaisen uskaltaisi kirjoittaakin ilman pelkoa siitä että kaikki Suomen metsät on hakattava ennenkuin paperi riittää.




Myös veneen sisäpuolella päästiin viimeistelytöihin. Moottorikopan kansi ja yläpuoliset seinät käsiteltiin mahongin värisellä Osmolla niin saatiin ne sopimaan muun veneen väritykseen. Alkuperäiset pystylaipiot oli mäntyä ja tuo moottoritilan kansi koivuvaneria joten ei tuo ihan täydellisen näköinen ole mutta riittävän hyvä, ja yleensähän tuossa kohtaa on keko purjesäkkejä tms. Samalla asenneltiin myös listoja tuohon ympärille niin saatiin rakoja ja vanerinpäätyjä peittoon. Vielä pitää laittaa lista joka estää pistopunkan patjaa valumasta moottorikopan päälle, sopiva neljänneslista vaan ehti jo kulua muualle, pitää käydä lisää. Roikkuvia kattoverhoiluja pistopunkassa ja keulassa kiinniteltiin takaisia Sialla. Joku kontaktiliima tai vastaava voisi olla oikeaoppisempi aine, mutta Sika on siitä kätevä että se tarttuu samantien niin riittää prutkauttaa mössöä väliin ja painaa verhoilu kiinni, jonka jälkeen massa kovettuu aikanaan ja verhoilu ei enää repsota.



Keulavalon johto vedettiin nyt myös veneen sisäpuolelle ja kiinniteltiin keulaboksin matkalta kattoon Sikaknööleillä, jotta se ei roiku pitkin boksia ja sotkeennu johonkin. Nuo valothan on tosiaan Bilteman LEDit, katseltiin useamman valmistajan ledikulkuvalojen rakennetta ja todettiin tuo asiallisimmaksi, Lopolightin lisäksi. Lopot vain maksavat muutaman kertaluokan enemmän niin mentiin näillä. Tuo Bilteman valo on tukevassa muovikotelossa ja sauma on valettu umpeen samoin kuin johdon läpivienti, jolloin tuonne ei pääse vettä millään mahdollisella konstilla. Toisessa veneessä samanlainen on jo ehtinyt voittaa kestoiässä Hellan tekeleen joka luovutti parin vuoden käytön jälkeen. Tuota keulan kulkuvaloa kun upotetaan välillä aaltoihin ja muutenkin asennusympäristö on kostea ja sähköille vihamielinen niin kovin heikko valo siellä ei kestä. Toki ei haittaa jotta muutkin valot on samaa laatua, niin ei tarvi vaihdella niitäkään.

Kulkuvalojen johdotusta

Viime viikolla kiinniteltiin kulkuvaloja. Tai tarkalleen ottaen pelkästään perävalo ja sivuvalopaketti, eli mastovalo on vielä urakoimatta. Hienot ledivalot ovatkin. Uusia reikiä piti porata, että saatiin ruuvit kiinni ja johdot kulkemaan. Perävalon johto saatiin kuin saatiinkin pujoteltua kaidetolpan läpi jo viime viikolla, kun älyttiin käyttää verhotankoa vetojousena. Kaikkeen sekin sopii. Ihmettelijöille pitää ehkä selventää, että tässä tapauksessa verhotanko tarkoittaa sellaista muovilla päällystettyä vaijeria jonka päässä on koukku. Siis oikeastaan aika hyvä peli johtojen vetoon, paitsi että paljas metalli luistaisi paremmin. Perään pitäisi olla nyt kytkintaulusta asti sähköt, kun johdot on vedetty. Eilen sitten vedin samalla hyvällä verhotankometodilla myös sivuvalojen johdon keulakaiteen sisään ja sieltä ankkurilokeroon. En sitten löytänyt lokeron ja kajuutan välisestä seinästä yhtään valmista reikää, enkä tohtinut suin päin porata, joten johtosykkyrä on vielä lokeron puolella. Tehdään sille vesitiivis läpivienti.
post edited by Ville Valtonen

Disco!

12V sähköjärjestelmä heräsi tänään henkiin, ensimmäisenä elonmerkkinä toki prioriteettilistan ehdottomassa kärjessä oleva poppikone. Virallisestihan tuo on merisään kuuntelua varten, käytännössä toki tärkein sovelluskohde on viihde. Johto johdolta homma etenee. Kaapelivetoja varten asenneltiin myös muutamat johtokourut. Keulassa puolelta toiselle menevän kourun keskelle laitettuun boksiin tulee maston johtojen kytkennät, jotka tuodaan hanhenkaulalla kannen alle. Kokemus on osoittanut ettei mikään liitin selviä kannella meri-ilmastossa kovin montaa vuotta, niin parempi tuoda kytkennät suojaan. Mittarikotelolta tuleville johdoille tehtiin myös oma kourunsa, ja vesitiiviit läpiviennit. Läpivientien reiät tulpattiin taaskin kitillä ja ruuvit pätkittiin niin lyhyiksi etteivät mene kansilaminaatin läpi, joten katon vaahtoydin säilyy kuivana.



Laitekaapin ovesta tehtiin uusi, parempi versio. Ensimmäisestä tuli vähän rujon näköinen kun kyljellään koneen päällä maaten sahattu reikä ei ollut ihan mitoissaan, ja yläkarmi oli tiellä asennushommissa ja rikkoontui. Urissa liukuva ja irrotettava luukku on myös helppokäyttöisempi, koska se ei heilu tiellä kaappiin mennessä. Ja toki ulkonäkö on kahtakin kertaluokkaa parempi. Tuohon tulee vielä salpa kunhan ehtii.



Pilssipumpun asennusta varten tehtiin ja asennettiin paksuhkosta nylonista asennuskaulus. Vanha rikkinäinen pumppu kun on riemukkaasti asennettu paljon isompaan reikään kuin minkään uuden pumpun asennusreikä, eikä oikein innostanut alkaa taas laminoida niin tehtiin näin. Nylon on paljon sitkeämpää ja kestävämpää kuin akryyli (pleksi) ja helpompaa työstää, optimaalista materiaalia tähän siis.



Ajoakuston laturit kytkettiin myös akkuihin. Koska alkuperäiset johdot eivät riittäneet kaapista akkuihin asti, tehtiin niihin paksummasta jatkot ja kytkennät suojattiin omaan laatikkoonsa. Vielä ei kytketty seinään mutta voisi senkin tehdä heti kun saadaan maasähköt paikalleen, ja koemielessä toki ilmankin suoraan jatkoroikalla tolpasta. Akuissa sinänsä on edelleen latausta (mitattiin), joten akuutti kiire tuolla kytkemisellä ei ole. Akkujen rakenne on siitä hieno että latausta ja purkua varten on eri navat, jolloin jokaista akkua lataa oma laturinsa itsenäisissä 24V piireissä, ja käyttö menee kahden akun sarjakytkennällä 48V piirissä.

Kaiuttimia ja kaapeleita

Yksi varma merkki remontin etenemisestä on lattialle sahanpurun sekaan ilmaantuneet johdonpätkät ja muut sähkötyön jäljet. Kaapelia alkaa risteillä kohta joka puolella venettä, yllättäviä määriä sitä pieneenkin veneeseen lopulta menee. Jotta asennukset kestäisi ajan hammasta on kaikki vedot putkitettu tai muuten suojattu, ja kaapelina käytetään meriasennuksiin tarkoitettua tavaraa. Laitekaappiin on vaivihkaa ilmaantunut jokunen purkki lisää ja melkoinen käärmeenpesä johtoa. Kunhan saadaan purkit paikalleen ja loput kaapelit vedettyä niin kesytetään ja järjestellään tuo. Tätä tarkoitusta varten on jo varattu kasa johtokoukkuja, lienevät tehokkaampia tälle käärmelajille kuin huilunsoitto turbaani päässä, mutta jos tarvetta ilmenee niin sitäkin voidaan kokeilla.




Helpompien pikkuasennusten sarjassa kaiuttimet rustattiin paikalleen. Pohdittiin monennäköisiä purkkeja ja niiden sijaintia, eteen ei saa fiksusti kun kolhii sohvalla istuvan päätä tai hartiaa ja on korvassa kiinni. Päälaipion rei'ittäminen upotusta vartenkaan ei oikein houkuttanut. Tuohon nykyiseen kohtaan olisi toki purkitkin saanut, mutta vaneripala oli lopulta helppo tehdä ja paljon fiksumman näköinen. Äänenlaatukaan tuskin on noilla ainakaan huonompi kuin jollain muovitörpöillä.



Lämmittimen ja hellan polttoainetankki löysi paikkansa moottoritilasta. Tuota pohdittiin ensin taemmas sitloodan alle, mutta lopulta tuo varastolla ollut ylimääräinen matala tankki sopi tuonne just kivasti niin meni näin. Tuo on suht helppo tankata, kaks pikaremmiä auki ja tankin saa nostettua pihalle täytettäväks, tai minne vain mistä polttoainetta tulee, ei tarvi ajaa pakosti tankkauslaituriin tuon takia. Ja 10l tankin pitäisi riittää kohtuu kauan kun sekä hella et lämmitin syö 0.1-0.2l tunnissa. Polttoaineletku suojattiin sähköputkella kun sitä oli sopivasti käsillä, huohotin ei tarvinne, vedettiin vain riittävän pitkälle ylös jotta ei läiky kun venettä kallistelee. Tankki on myös pitkittäin samasta syystä, riittää hellalle polttoainetta halssista riippumatta.

Peräsimen kittailua osa 3

Tänään jatkettiin taas tutustumista kittailun ihmeelliseen maailmaan. On se vaan kumma, miten sitä kittiä sekoittaessa meinaa tehdä mukamas sopivan määrän töhnää ja levittäessä huomaa sitä olevankin melko niukasti. Sitten sitä yrittää levittää mahdollisimman ohuelti, jotta mukamas saisi kaikki kolot täytettyä. Samalla toivoo, ettei mihinkään jää liikaa hiottavaa... Kitattiin siis toivottavasti viimeistä kertaa koloja täyteen ja samalla oli tarkoitus tehdä tarvittavia korjauksia profiilin muotoon etenkin kriittisessä etureunassa, tällä kertaa mallin avulla.

Siipiprofiilin muotoon on olemassa vapaasti saatavilla erilaisten NACA-sarjojen taulukkoja, joista voisi laskea tarkat mitat erilaisten profiilin ääriviivoille. Tyydyimme kuitenkin hakemaan vain symmetristä profiilia, joten taulukoiden käyttö olisi vaatinut ensin alkuperäisen profiilin sarjan selvittämisen ja sitten vielä huomioimaan mahdolliset alkuperäiset valmistusepätarkkuudet. Käytännössä olisi ollut edessä koko peräsimen kittaus/hionta pilkunviilaus-operaatio, johon ei nyt haluttu lähteä vaan tehdään peräsimestä ehjä ja purjehdittava.

Symmetrisyys katsotaan ottamalla referenssiä kahdesta kohtaa peräsimen ehjästä paapuurin kyljestä ohuen vanerin avulla. Tuo osoittautuikin sitten varsin aikaa vieväksi operaatioksi, kun ei heti ensimmäisellä yrityksellä saatu etureunaa osumaan riittävästi kohdalleen. Kuvassa on vielä yrityksenä ottaa muotoa lyijykynän ja sen ympärille työnnetyn mutterin avulla "suuntaispiirtimellä", mutta jyrkästi kaarevan etureunan kanssa se ei sellaisenaan oikein toiminutkaan. Tulee liian suurta sädettä. Olisi tarvinnut jonkun toisenlaisen patentin, jonka puuttuessa tyydyttiin nyt huomattavasti hitaampaan yhdistelmään viila, hiekkapaperi ja silmä + päivänpaiste.

Tuolla menetelmällä aikamme hiottuamme totesimme, jotta jokohan riittäisi ja sovitettiin vanerisabluunoita styyran puolen työmaahan. Muodot olivat etureunassa säilyneet kohtuu hyvin, vielä kerros lisää kittiä ja sitten kuivumaan. Jokohan se alkaisi olemaan... Profiilin hiominen optimiin tahtoo olla sen verran aikaa vievä prosessi, että tyydytään nyt tekemään riittävää ja samalla työ tekijäänsä opettaen.

Samalla työskennellessä tuli huomattu eräs tyypillinen vuotokohta vanhoissa peräsimissä: teräksisen peräsinakselin ja lasikuituisen lavan sauma on tiivistetty kittaamalla, joka ei myötäile lavan ja akselin hieman eläessä. Tässäkin saumassa oli havaittavissa pienen pientä irvistystä akselin ja kitin välissä. Periaatteessa nyt peräsimeen laitettu epoksivaahto on vettä imemätöntä, eikä vaaraa siten ole, mutta täytynee tiivistää tuokin vielä Sialla.

Johtoa ja putkea

Sähköjen kanssa päästiin torstaina jo itse asiaan ja alettiin vetää johtoja pitkin venettä, ja nyt veneellä onkin askarreltu oikeastaan joka päivä jotain. Yhteensä kaapeloitavaa tulee melkoinen määrä kun kaikki tehdään käytännössä tyhjästä lähtien. Vaan on tuo helpompaa kuin vanhojen purkkajohtojen korjaus ja jatkaminen, ja tulee kerralla hyvä. Veneen etuosaan tulevia johtoja saa vedettyä tuolla sivussa olevan puulistan takana, ja laitekaappiin tulevat vedot vedetään taipuisan sähköputken sisällä veneen lokeroissa ja moottoritilan halki. 12V johdotus ei ole vielä valmis, mutta etenee hyvää vauhtia. 48V puolta on myös aloiteltu katselemalla johtoja latureilta akuille, moottorin johdotus on vielä tulossa. Jokunen johtokourukin täytyy vielä asennella kattoon jotta saadaan lamppujen ja mittarien johdot salongissa ja mastolle menevät johdot vessassa vedettyä. Pala kerrallaan mennään, kun vedot on hyvin suunniteltu ja tarvittavat kalut paikalla niin itse johdon laittaminen on sujuvaa hommaa.



Lämmittimen putket vedettiin nyt myös, ihan jo silläkin että tiedetään mistä ne menevät, kun ovat kuitenkin isokokoisimpia. Toinen haara vedettiin keulaan ja siitä haaroitettiin salongin etuosaan suutin. Toinen haara otettiin kokonaisuudessaan keittiön alle salongin takaosaan, tuossa oviaukollahan kosteutta eniten on veneessä. Näillä lämmön pitäisi jakautua kohtuu tasan pitkin venettä. Laitekaapin osuus putkista eristettiin vetämällä päälle kokoa isompi putki jolloin välissä oleva ilma eristää, sohvan alla kulkevaa vetoa ei sen kummemmin tarvitse eristää koska lopulta lämmittä se venettä sieltäkin.



Viime kevään heloitusoperaatiossa jääneet barberien ravut kiinniteltiin myös, nyt kun nekin tuli haettua kaupasta. Samalla venettä myös siivoiltiin, niin löytää taas kamat ja on helpompi tehdä.

Kaapelikouruja yms.

Hupisähköjen kaapin ympäristö on alkanut houkutella puoleensa sähköjohtoa, ja jotta hallitsematon kaaos vältetään, asenneltiin kaapilta alas johtokourut joissa kaapelointi menee. Eteen ja taakse kaapelit pääsevät veneen reunassa olevan listan alla. Jotta kourut saatiin taipumaan veneen kyljen muotoihin, sahailtiin niihin muutaman sentin välein urat. Tämän jälkeen Sialla kiinni ja valmis.



Sohvien kansiin tehtiin aikanaan reiät joista akut menee sisään, ja kansipaloiksi jäi leikkuun jäljiltä vähän mitä jäi. Nyt noihin tuli pyöräytettyä jämptit palat jotka istuu aukkoihinsa. Jotkut vanhoista paloista ei olleet enää ihan parhaassa iskussa ja joitain piti muotoilla niin pari palaa tuli uudesta vanerista jota ei ole petsattu tummaksi, vaan haitanneeko tuo kun nuo ovat kuitenkin patjojen alla normaalisti.



Sponsoreiden nimet oli alunperin tarkoitus kaivertaa messinkilevyyn ja tehdä tästä tukijataulu veneeseen ripustettavaksi. Vaan sattuipa yksi projektin porukasta saamaan käsiinsä pienen demopalan laserilla kaiverrettua akryyliä, ja kun tuohon virittelee ledit niin saa paljon näyttävämmän ja tekniikkahenkisemmän taulun. Illan pimeydessä nopeasti pahvista ja teipistä kötöstetty proto näyttää jo kovasti lupaavalta, vaikka kännykamera ei sitä oikein osaakaan vangita. Lopullinen versio tulee toki näyttämään paljon paremmalta, valkoisilla ledeillä, siisteillä puukehyksillä ja silleen. Kaiverrus pitää tehdä peilikuvana taustapuolelle jotta tuon saa näkymään hyvin, jos kaiverrus on etupinnassa tulee hassuja heijastuksia takaa, siksi protossa on peilikuva. Juuri tämmöisten juttujen löytämiseksi on välistä tarpeen tehdä protoversioita ennen lopullista.

Viime päivien tuotoksia

Viimeisen viikon aikana veneellä on ollut vähän joka päivä jotain aktiviteettia, ja pitkä lista sekalaisia asioita on taas tullut rakennettua.

Lämmittimen pakoputki vedettiin peräpeiliin, siellä se on parhaiten suojassa vedeltä eikä ole tiellä. Kannella nuo on aina vähän ikäviä, köydet takertuu ja joku huono-onninen vielä nojaa tuohon ja polttaa näppinsä. Kun tuo nyt tuli laitaan, vedettiin putki toki yläkautta jotta läpiviennin suulle osuva vesi ei valu lämmittimeen asti. Tuplaputkessa sisempi kuljettaa kuumaa pakokaasua ja ulompi imee kylmää paloilmaa polttimelle, joten tuo ei ole liian kuuma asennettavaksi noin.



Kattokaiteet kiinniteltiin myös, näitä kaipailtiin jo viime kesänä kun kannen karhennus ei ole enää ihan parhaassa iskussa ja ilman kahvoja sisällä ihminen on aallokossa kuin biljardipallo ravistettavassa purkissa. Jotta kahvat toimisi muunakin kuin koristeena, ne pultattiin läpi toisiinsa. Tuon pitää pysyä vaikka rykäisisi kaksin käsin täysillä, koska juuri niinhän horjahtava ihminen tekee, ja ei ole ollenkaan tyytyväinen hän jos jää kahva käteen.

Kansi on kerrosrakennetta jossa lasikuitukuorien välissä on vaahto, joten asennus tehtiin kittitulppien kanssa jotta kuori ei heikennä liitosta eikä sinne pääse vettä (mädäntyneen ytimen vaihto on paskamainen homma, tämä opittiin viime vuonna kun poistettiin kerhon toisesta veneestä itte pimeässä ämpäri päässä asennettu ruori, jonka tiivistämättömästä aukosta ytimeen valunut vesi oli tehnyt sitloodan pohjan balsaytimestä kukkamultaa, josta seurasi laminointia). Tämä toimii niin että ensin porataan reiät, sitten laajennetaan reikää jommalta kummalta puolelta isommalla terällä toisen puolen kuoreen asti, jonka jälkeen täytetään koko kolo kitillä ja porataan oikean kokoinen reikä. Tähän on hyvä pulttailla, pysyy. Yläpuolen kahvoihin tehtiin vielä upotusporalla viiste johon Sika muodostaa rengasmaisen tiivisteen, ja turautettiin väliin reilu satsi Sikaa. Niinkuin jokaisen veneen reiän ympärille nyt muutenkin, vesi on kivampi veneen ulkopuolella.

Koska pultit ei olleet ihan oikean mittaiset, tehtiin kannoille upotuskolot. Kaiteiden reiät porattiin jo kesällä DF:n isolla pylväsporalla jotta saatiin suoraan, muuten tämä olisi voinut ollakin suht mielenkiintoinen projekti. Vaan nyt on hyvä, saa tukevan otteen. Kaiteiden paikat katseltiin silleen että ovat hyvin käden ulottuvilla, ja toisaalta eivät ole kannella köysien tiellä.



12V akulle tehtiin oma lokeronsa salongin sohvan alle. Tuossa se on kivan lähellä sähkökaappia ja laitekaappia jolloin johtovedot jää lyhyiksi. Bonuksena vielä tasapainottaa venettä, kun laitekaapissa on 20kg latureita ja 8kg Wallas (ja epälukuinen määrä pienempiä purkkeja), niin tuo 29kg lyijyakku toisella reunalla on jotakuinkin saman verran. Suljettu kun on niin tuon voi asentaa kyljelleen, jolloin sopii tuohon juur eikä melkein.

Akkujen väliin jäi vielä sopivasti tila säilytyslokerolle, joten molempiin päihin pyöräytettiin laipiot jotta säilytettävät tavarat ei eksy akkujen kanssa sekaisin. Tässä taas kerran tuttu menetelmä, ensin mittailemalla hiukan iso laipio joka menee lähes kohdalleen, ja sitten suuntaispiirtimellä (eli lyijykynä ja M8 mutteri) viiva siihen mistä pitää leikata, parin kierroksen jälkeen tulee jämpti.



Salongin valaistusta alettiin myös katsella ihan tosissaan ja kiikutettiin veneelle metri ledinauhaa. Kokeiltiin useampaan paikkaan ja todettiin parhaaksi tuossa katon taitteessa. Epäsuoralla hukkuu turhaan valotehoa, hyllyillä nuo peittyisi kuitenkin kamakasan alle ja vinolla seinällä häikäisisi. Keskelläkin menettelisi, mutta tuolla reunassa ovat kivoimmat. Katsellaan noille vielä alle nätti lista niin tulee hyvä. Muualle on tarkoitus ripotella LED-spotteja, keulaan pari, vessaan yksi, pistopunkkaan yksi. Katsellaan jos tarvii vielä muuallekin.



Sekalaista pientä on myös pyöritelty kokoajan, suunnittelua ja tämmöistä. Irkkilogia on varmaan kilometri pelkistä sähköistä. Toinen mihin tuhraantuu aikaa tuhottomasti on kaupoissa osien perässä ravaaminen, vaikka yrittäänkin kimpata asioita ettei lähde jokaista nippeliä erikseen. Sähköjen kanssa päästiin tänään jo asiaankin, ja ekat kaapelit vedettiin keulasta sähkökaappiin.

Tätä vauhtia kun menee niin päästään kesällä vesille. Mutta vielä ei luvata missä kohtaa kesää, ja minkä vuoden, mut kesällä kuitenkin.