tiistai 24. tammikuuta 2012

Peräsin laminoitu

Peräsinremppa otti taas aimo askeleen eteenpäin, kun kuori laminoitiin uudestaan kasaan. Ihan täydellistä vaahdotuksesta ei tullut, takaylänurkka pääsi nousemaan pari milliä, mutta eiköhän tuosta vielä kohtuullisen profiilin saa muotoiltua.

Ensin vaahtoturseet poistettiin, tässä hyväksi työkaluksi osoittautui retkikirves. Sitä kun liu'utti lappeellaan lapaa pitkin ja iski vaahtokakkuun lähti vaahto isoina lohkareina. Merkittävä tekijä tässä on terän massa, painava terä jaksaa tehdä jotain. Puukolla tuota ei juuri saanut nyherrettyä, senverta kovaa se on. Rälläkällä olisi tullut majesteetillinen sotku, vaikka varmasti tuo olisi silläkin lähtenyt.

Toki tuo sotku saatiin aikaan seuraavassa vaiheessa kun raon reunoihin tehtiin reilu laminointiviiste. Viisteellä varmistetaan lasikuidun tarttuminen ja näin syntynyt ura laminoitiin täyteen katkomatolla. Tuloksena on käytännössä yhtä puuta oleva kappale kun uusi kuitu tarttuu vanhaan laajalta alalta. Seuraavaksi hiotaan ylimääräiset laminaatit pois ja kitin ja hiomisen avulla muotoillaan lapaprofiili.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Peräsin vaahdotettu

Vaahdoteltiin tänään peräsin epoksivaahdolla. Homma meni kerrankin jotakuinkin Strömsön tyyliin, eli kaikki kerrasta oikein ilman ylläreitä. Pari kuukautta sittenhän peräsinlavasta tyhjennettiin märkä uretaanivaahtomuhju pois ja puhdistettiin lapapuoliskojen sisäpinnat messinkiharjalla, jonka jälkeen lapa ja luukku jätettiin sisälle kuivumaan.

Nyt kun kuitu oli ehtinyt kuivua, passailtiin luukku paikalleen pienten vaneripalojen ja niiden alle korkeuden hienosäätämiseksi teipattujen pahvien avulla. Lika ja pöly poistettiin asetonilla ja rätillä vaahdon tarttumisen varmistamiseksi. Lattia suojattiin toki lehdellä, vaahto kun laajetessaan helposti löytää tiensä muuallekin kuin peräsimeen. Kun sekoitin oli taivuteltu ja muutenkin kaikki asiat viimeisen päälle varmasti valmiina, kaadetiin osat ämpäriin ja sekoiteltiin huolella.

Tällä kertaa käytettiin Sicomin PB-250 vaahdon kaverina hitaampaa kovetetta (Teasessa oli nopea kovetin jolla tuli hiukka kiirus kun 30s sekoituksen aloituksesta alkoi astia käydä ahtaaksi), helpotti hommaa huomattavasti kun sai lisää peliaikaa. Tuo 250kg/m3 vaahto on varmasti riittävän järeää peräsimeen, varmaan 170kg/m3 vaahtokin olisi riittänyt, mutta tämä nyt on vähintäänkin ikuinen, ei juuri houkuta keventää peräsintä äärimmilleen, saisi kestää reilulla marginaalilla se. Nyt ehti sekoitella kolmisen minuuttia ennenkuin ämpäri alkoi käydä pieneksi. Yhdestä 5kg + 1.55kg paketista tulee reilusti lapa ja tulee ylikin kuten kuvista näkyy, mutta koska nuo on massasuhteilla tarkasti punnitut, on hyvä sekoittaa koko purkilliset ja kaapia pohjat myös mukaan jotta suhde on tarkka. Epoksikemiathan ovat sekoitussuhteen kanssa paljon tarkempia kuin polyesteripohjaiset.

Kun sekoitettu vaahto saatiin kaadettua lapaan sitä leviteltiin ja työnnettiin joka kulmaan, jonka jälkeen asetettiin luukku paikalleen ja kiinniteltiin puristimilla. Luukkuun tehtiin toinenkin ilma-aukko jotta voitiin varmistaa lavan täyttyminen ylös asti, ja koska vaahtoa tursui yli ihan jokaisesta kohdasta niin tässä myös onnistuttiin. Tuo epoksivaahto on varsin mukavaa kamaa käyttää, koska se laajenee hallitusti ja alun nopean laajenemisen jälkeen jatkaa vielä rauhallisesti jonkun aikaa, jolloin täyttyminen on helppo saada ja toisaalta kun laajeneminen ei tapahdu paineella ei tarvitse tehdä jigiä lavan muodon säilyttämiseen kuten uretaanilla. Bonuksena toki myös varmasti riittävä lujuus ja umpisoluinen, vettä imemätön rakenne.