torstai 27. joulukuuta 2012

Yhteenveto kesän kokemuksista ja veneen käytöstä

Yleistä
E-vene saatiin valmiiksi kesäkuun lopulla parahiksi ennen Hangon regattaa, ja testiajoa ehdittiin suorittaa lopulta pari iltaa ennen siirtopurjehdusta ja itse kisoja. Jo ensimmäisissä testeissä huomattiin sähkömoottori oikein mukavaksi ja tehokkaaksi, ja todettiin veneen muutenkin toimivan hyvin. Sama käsitys vahvistui Regatan aikana, ja tämän rohkaisemina vene valittiin kerhon perinteiselle Pitkälle Purjehdukselle, joka suuntasi tänä vuonna Ruotsiin, Tukholman saaristoon, Mälaren-järvelle sekä Gotlantiin. Syksymmällä venettä käytettiin sekalaisessa kerhokäytössä, mm. iltapurjehduksilla, purjehtijakurssilla, esittelypurjehduksilla sekä viikonloppuretkillä.

Kesän aikana sähkövenettä ehdittiin siis hieman venähtäneestä rakentamisesta huolimatta käyttää kovin monipuolisesti ja innokkaasti, ja veneelle löytyikin kerhosta innokkaita käyttäjiä rutkasti. Kesän aikana kerätyt mailit antoivat jo hyvän kuvan veneen toimivuudesta sekalaisessa käytössä, ja tähän on kerätty näitä kokemuksia.

Sähkömoottori
E-veneen sydämenä toimi Oceanvoltin sähkömoottori, yhdistettynä S-vetolaitteeseen ja litiumakkuihin. Paketti osoittautui alun pikkuongelmien jälkeen luotettavaksi, ja toimi vakaasti. Protoluonteesta johtuen ekoilla reissuilla jouduttiin liiskaamaan bugeja, mutta nykyisellään niitä ei ole enää ja kaikki toimii, tulevissa suoraan kuluttajakäyttöön tarkoitetuissa moottoreissa oletettavasti jo suoraan paketista. Tässä mielessä sähkömoottorit ovat siis nyt tulleet tavallisen veneilijän ulottuville, eikä polttomoottorista eroonpääsemiseen enää tarvita propellihattua ja keksijäpellen luonnetta.

Moottorin suurimpina etuina polttomoottoreihin, erityisesti FE:n vakioon pihatontun kokoiseen dieseliin verrattuna, havaittiin välittömästi tarjolla oleva runsas teho ja hiljaisuus. Satama-ajo on todella helppoa kun tehoa on saatavilla heti, ja suuri potkuri puree hyvin. Työntöä on molempiin suuntiin paljon enemmän kuin normaalisti, ja kun lyö paakit alas vene lähtee kuin se kuuluisa kaislikon hauki. Samoin pysähtyminen onnistuu suuremmastakin vauhdista todella lyhyellä matkalla, ja veneen kääntely nopeasti on myös entistä helpompaa vahvan potkurivirran ja FE:n suuren peräsinlavan yhteisvaikutuksen ansiosta. Satamakäyttö ei myöskään syö akkuja kuin nimeksi, muutaman tunnin jatkuva kurssiharjoittelukaan ei vielä kokonaisvarauksessa kovin paljoa tunnu.

Matka-ajossa sähkömoottorin vauhti on taloudellisessa moodissa hiukan dieseliä hitaampaa, tyypillisen matkavauhdin asettuessa noin neljän solmun maisemiin, joka tarjoaa 40 mailin toimintasäteen. Toki dieselille normaalia viittäkin voi ajaa, mutta tällöin toimintasäde putoaa 25 mailiin. Tätä testattiin myös käytännössä, ja todellinen toimintasäde vastaa teoreettista kun pohja on puhdas ja vesi tyyntä. Likainen pohja verottaa toki, ja samoin tuuli, mutta tuulisissa oloissa veneellä edetään purjein, joka on joka tapauksessa konevoimaa tehokkaampaa.

Vauhdinpudotuksen kuitenkin korvasi moninverroin veneen hiljaisuus, tunnelma oli lähes kuin purjehtiessa, ja tyynessä kesäillassa moottorilla liikkuminen suorastaan nautinnollista ja rentouttavaa. Käytännössä kantama ei noussut rajoittavaksi tekijäksi saaristossa missään vaiheessa, akut riittivät helposti kolmeksi päiväksi kun matkaa taitettiin pääosin purjein, ja tyynen yllättäessä seuraavaan satamaan pääsi vielä helposti. Kolmessa päivässä veneestä loppui jo ruokakin, joten käynti palveluilla varustetussa satamassa tuli tehtyä muutenkin, ja akut samalla täytettyä. Luonnonsatamien koluamista sähkömoottori ei siis rajoita, pisimmillään taisi mennä viisikin päivää lataamatta. Avomeriosuuksilla sähkön riittävyys sensijaan on vielä rajoite, ja siksi esimerkiksi Gotlannissa käynti vaati huolellista ennakkosuunnittelua säätiedostusten kanssa, jotta päästiin tuulivoimalla.

Sähkömoottorin huomattavan innokas vaste kaasuun yllätti uudet kipparit usein ensitutustumisella ja ensimmäisistä manöövereista tulikin vähemmän sulavia, mutta pienen totuttelun jälkeen ajo sujui ja venettä kehuttiin kautta linjan dieseliä helpommaksi ajaa. Pari kertaa tuli myös havaittua että kaasun tönäisy vahingossa esimerkiksi ankkuria laivaputkasta kaivaessa käy helposti ja aiheuttaa hässäkkää, veneen hyökätessä samantien eteenpäin. Diesel tarjoaa tässä tilanteessa enemmän reagointiaikaa. Tarmokkaasti reagoivan koneen käskyttämiseen toivottiinkin pidempää ja jäykempää kaasukahvaa, jolla säätäminen ei olisi ihan niin millintarkkaa. Nykyinen pikkukahva on kiva messuilla, mutta vähän hankala hanskat kädessä keinuvassa veneessä.

Toki on myös todettava että sähkömoottorin teho tuo kiusauksen leikkiä, esimerkiksi sulusta lähtiessä on melkein pakko painaa hetkeksi kaasu auki ja katsella kun moottoriveneilijät keräävät leukaansa kannelta ihmetellessään purjeveneen nopeaa ja äänetöntä lähtöä mahtavan potkurivirran saattamana. Toisaalta esimerkiksi luonnonsatamiin saapuminen ja lähtö sujuvat entistä paljon huomaavaisemmin, kun voi vain lipua hiljaa paikalleen ja aamulla ulos, ilman että tarvitsee häiritä rauhaa dieselillä. Lisäetuna on paljon helpompi kommunikoida keulaan esimerkiksi mahdollisista väisteltävistä kivistä ja köysien kiinnityskohdista, kun ei tarvitse huutaa moottorin melun yli vaan puheääni riittää.

Painoero dieseliin jää hyvin pieneksi kun mukaan lasketaan kaikki varusteet. Dieselin (90kg), varusteiden (10kg) ja tankin (30kg) tilalle tulivat sähkömoottori (40kg), akusto (80kg) ja laturit (20kg), joten kokonaispaino nousi noin 10kg. Paino saatiin kuitenkin sijoiteltua paremmin koska akut olivat kölin molemmin puolin, lähellä painopistettä ja alempana. Moottorin kanssa peräpainoiselle veneelle tämä teki hyvää. Samoin tilaa sähkömoottori säästää rutkasti, koska itse kone on suunnilleen pienen soppakattilan kokoinen, ja loput purkit voi sijoitella veneessä paljon vapaammin kuin dieselin. FE:n tapauksessa tällä saatiin moottoritilan kohdalle avoin varastokolo, johon uppoaa esimerkiksi kolme urheilukassia tai purjesäkit. Toki akut veivät sohvanaluset, joten kokonaistilan määrässä ero ei ole iso, mutta tarjolla olevan tilan käytännöllisyydessä ja hyödynnettävyydessä sähkömoottori on yliveto. Varsinkin jos moottorin pienuuden huomioisi jo veneen suunnittelussa, se mahdollistaisi uusia tilaratkaisuja. Esimerkkinä lisätilan hyödyntämisestä olisi esimerkiksi mahdollisuus konvertoida pistopunkka tuplaleveäksi, mutta FE:ssä se olisi vaatinut istumalaatikon pohjan korottamisen, jota ei nyt haluttu tehdä.

Käytännössä sähkömoottorin teho (8.6kW) ylitti rutkasti dieselin (6kW) tehon, kone tuntui paljon tehokkaammalta ja vähempikin riittäisi FE:n kokoiseen veneeseen hyvin, yli 50% teholle ei ollut oikeastaan ikinä muuta tarvetta kuin Elvistely. Haittapuoliksi dieseliin nähden jäävät siis toistaiseksi hinta ja rajallisempi kantomatka. Saaristokäytössä sähkömoottori on kuitenkin paljon mukavampi ja kantama riittää hyvin, joten jos lompakko kestää ei omaan veneeseen tulisi mieleen muuta enää asentaa. Tulevaisuudessa moottoreiden ja etenkin akkujen halventuessa sähkömoottorin onkin helppo ennustaa yleistyvän.

Eliönesto
Veneen pohjaan maalattiin pelkkä epoksi ja myrkky jätettiin pois. Tämän mahdollisti ultraääneen perustuva eliönesto, jonka pitäisi karkottaa levä ja sitä kautta myös muut vesieliöt veneen pohjasta. Laite oli käytössä koko kesän veneen ollessa maasähkössä. Tuloksena pohja oli syksyllä varsin rujossa kunnossa, paksun leväkasvuston peittäessä pohjaa. Positiivisena puolena näkkiä oli tavallista vähemmän. Ongelman syytä selvitellään vielä, mahdollisesti laitteen pitäisi olla päällä koko ajan, joka tosin syö hiukan akkuja, mutta lienee mahdollista ainakin aurinkopaneelin avulla. Muutamankin päivän mittaiset maasähköttömät jaksot saattoivat mahdollistaa levän kiinnittymisen, ja ultraääni ei niitä enää irrottanut. Toinen mahdollisuus on joku ongelma asennuksessa, vaikka laitteen toiminta kyllä testattiin ja asennus suoritettiin huolella ohjeiden mukaisesti. Näpppituntumalta kesälla arveltiin levän kasvavan hiukan tavallista hitaammin pohjaan ja irtoavan tavallista liukkaammin, voi siis myös olla että ultraäänen teho ei itsessään riitä pitämään levää poissa, mutta vähentää sen kasvua niin että pari pesua kaudessa riittäisi. Suomessa pesu vaatinee toistaiseksi sukeltelua, Ruotsalaisilla oli jo purjeveneillekin sopivia harjapesureita. Astialle palataan ensi kaudella, ja kokeilut jatkunevat jossain muodossa.

Muu sähköjärjestelmä
Ekomielessä sähköjärjestelmän osia vaihdettiin vähävirtaisiin, ja muutenkin systeemi uusittiin suurelta osin. Valaistus toteutettiin täysin LEDeillä, joilla saavutettiin paljon tavallista pienempi virrankulutus. Kulkuvaloina LEDit toimivat siinä missä hehkulamputkin, kirkkaudessa ei havaittu eroa. Pitkällä aikavälillä etua tuo huoltovapaa ja iskunkestävä rakenne, kun palavaa polttimoa ei ole. Samalla kotelo on vesitiivis, koska sen ei tarvitse olla avattava. Sisävalaistuksessa pitkät LED-listat osoittautuivat loistaviksi, tuottaen kattavan ja kirkkaan yleisvalon. Listat huomattiin niin hyviksi että kopioitiin kerhon muihin veneisiin samantien.

Projektin yhteydessä uusitut radio, VHF ja mittaristo toimivat myös hyvin, ja monipuolinen mittaristo tarjosi paljon apuja purjehdukseen, mahdollistaen mm. tuulen muutosten seuraamisen perusmallin mittareita paremmin. GPS oli myös kovasti kätevä navigoinnissa avomerellä.

Lazybag-malliseen puomipeitteeseen yhdistetty aurinkopaneeli saatiin lopulta asennettua veneeseen vasta syksyllä, eikä siitä näin saatu vielä kovin laajaa käyttökokemusta. Senverran ehdittiin testailla että todettiin tuo purjehduksen kannalta oikein käteväksi, lazybag itsessään on hyvin näppärä, eikä aurinkopaneeli haittaa sen käyttöä mitenkään. Tavallisen aurinkopaneelin sijoitteluongelmat ja tielläolo loistivat poissaolollaan. Ensi kesänä saadaan toivottavasti senverran aurinkoa että päästään testailemaan myös sähköpuolta ja sen vaikutusta akkujen kestoon.

Muuta veneestä
Veneen uudistettu heloitus helpotti purjehdusta huomattavasti, kaikkien säätöjen toimiessa vaivattomasti. Vaikkei tämä sinänsä lisää optimaalisessa trimmissä kulkevan veneen maksimivauhtia, vaikuttaa säätöjen helppokäyttöisyys siihen että niitä tulee käytettyä, jolloin vene on keskimäärin lähempänä hyvää trimmiä ja siten matkavauhti yleensä parempi. Osansa tähän toi toki myös hyväkuntoinen purjevalikoima josta löytyi sopivaa kangasta useimpiin olosuhteisiin. Purjehdusominaisuuksissa huomattiin myös sähkömoottorin tuoma parempi painojakauma, joka nopeutti venettä hitusen, ainakin mielikuvissa, kun perä ei enää kyntänyt liian syvällä.

Dieselkäyttöinen Wallaksen hella todettiin helppokäyttöisyydessään ja siisteydessään ylivertaiseksi sekä kaasuun että etenkin spriikeittimeen verrattuna, joskin lämpeneminen otti oman aikansa. Pitemmällä reissulla alettiin kaivata jääkaappia, ja se veneeseen tullaan aikanaan asentamaan.

FE:n jo ennestään hyviksi tunnetut ominaisuudet olivat toki veneessä läsnä, ja tällä veneellä onkin kiva retkeillä ja kurssikäyttöön se soveltuu erinomaisesti selkeiden purjehdusominaisuuksiensa ansiosta. Kisaradallekin vene taipuu, vaikkei toki modernien raasereiden vauhtiin ylläkään. Sähkömoottorin alustaksi vene oli hyvin sopiva, riittävän pieni jotta lataus riittää pitkälle. Suurissa, yli 40 jalan veneissä rajoittavaksi voinee tulla yön aikana akustoon saatavan energia määrä, moottoreiden teho ei ole ongelma. Kokeilun perusteella voisi arvella sähkömoottorin sopivan hyvin myös nykyisin tyypilliseen noin 30-35 jalan purkkariin. Hybridikäyttökin voisi toki olla mahdollinen, mutta näin pienessä veneessä se olisi tuonut lähinnä turhaa painoa ja monimutkaisuutta, akuillakin pääsee niin kauas ettei agregaattia juuri kaivannut. Toki vielä paremmin sähkömoottori toimisi veneessä joka liikkuisi jo aivan henkäyksellä, jolloin konetta tarvitsisi entistä harvemmin, mutta hyvin sähköllä pärjäsi tällaisella perheveneeksi rikatulla laitteellakin.

Ekologisessa mielessä vanhan veneen kunnostus todettiin myös hyväksi ratkaisuksi, joskin työtunteja ja rahaa tuohon uppoaa rutkasti, eikä projekti ilman sponsoreiden apua ja kerholaisten talkoointoa olisikaan ollut mielekäs. Vanha vene kuitenkin nuoreni perusteellisen remontin seurauksena ainakin kymmenellä vuodella, ja tullee palvelemaan kerhoa näin vielä kauan.

Yhteenveto
Veneellä purjehtimisesta jäikin yleisesti todella hyvä maku suuhun, ja loppusyksystä Electrip oli kerhon varauskalenterissa selkeästi suosituin vaihtoehto. Juuri rempatulla veneellä on yleensäkin mukava purjehtia kun kaikki toimii, ja varustepäivitykset ja uusi tekniikka tekivät veneellä purjehtimisesta entistä helpompaa ja hauskempaa.

Sähkömoottori todettiin hyvin toimivaksi ja venekäyttöön kypsäksi ratkaisuksi. Uusi akkutekniikka mahdollistaa riittävän toimintasäteen ja kohtuullisen painon, ja käyttöominaisuuksiltaan moottori voittaa polttomoottorit mennen tullen. Myös muut tekniset ratkaisut toimivat pääosin hyvin. Eliöneston osalta kehitystä jatketaan, toivottavasti ensi kesänä paremmin tuloksin. Jotain muutakin pientä puuhastellaan vielä varmasti, mutta pääosin e-vene on nyt saatu valmiiksi ja toimii hyvin, palvellen kerholaisia tulevina vuosina pitkään ja hyvin.

Nyt, kun toimiva esimerkki on rakennettu ja testattu ja tuloksia on laajalti esitelty, ekologisemman veneilyn esteenä ei voine enää olla edes teknologian tuntemattomuus, ja uuden tekniikan voikin odottaa tulevan vastaan väylillä ja satamissa toivottavasti entistä useammin.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Vene ylhäällä

Nosteltiin vene viime perjantaina ylös onnistuneen kauden päätteeksi. Kokonaisuutena sähköpropulsio toimi todella hyvin, vaikka jotain pieniä prototyyppibugeja jouduttiinkin liiskaamaan. Toki tuo nyt oli aikalailla odotettavissakin, ja loppukaudesta kone pelasi jo lähes täydellisesti. Toimivuus tuli todettua pitemmälläkin reissulla, eikä isoja ongelmia juuri ollut. Akkukapasiteetti on senverran reilu ettei se muodostanut kovin isoja käytännön rajoitteita, muutaman päivän pystyi helposti olemaan sähköverkon ulottumattomissakin, ja yleensä ennen sähköä loppui ruoka. Lähinnä pitkillä avomeriosuuksilla tuolla on merkitystä, siinä mittakaavassa koneella ei pääse kauas.

Muutenkin kuin moottorin osalta kunnostettu ja uudistettu vene pelasi mainiosti, ilo purjehtia kun kaikki toimii :)

Ainoa systeemi mikä ei ihan lupauksiaan lunastanut oli eliönesto, kuten nostokuvista näkyy. Näkkiä pohjassa oli suht vähän, ja levääntymisvauhti oli selkeästi hitaampi kuin paljaalla pohjalla sellaisenaan. Syksystä pohjaa kuitenkin peitti jo tukeva leväkerros, ja kryssivauhdista puuttuvaa solmua ei oikein korvannut ajatus ekologisen lähiruuan kasvattamisesta omalla sushifarmilla. Osasyynä saattaa olla että eliönesto oli päällä vain maasähköistä, ilmeisesti tuo ei räjäytä likaa irti jos levä ehtii parin päivän luonnonsatamakiertueen aikana aloittaa kiinnittymisen. Ensi kaudelle täytyy siis ihmetellä jotain, joko laitetaan eliönesto myös akkuihin kiinni ja/tai putsataan pohja about kuukauden välein sukeltamalla tai sitten pitää myrkyttää. Spekulaatiota tästä, samoin kuin kattavampi raportti kauden havainnoista tulee kun ehditään, nyt keskitytään paketoimaan veneet talveksi.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

eVeneen viralliset kastajaiset!

eVeneen viralliset kastajaiset pidetään siis jo vajaan kahden viikon kuluttua. Tervetuloa mukaan!

EDIT: Vaihdettu  uusi mainos lisättynä varmistuneella puhujalla: SPV:n (Suomen Purjehdus ja Veneily ry) puheenjohtaja amiraali Juhani kaskeala tulee esittämään meille tervehdyksensä!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sähkö vs. Diesel - Hangon Regatta 2012

Nyt kun Hangon hulinat alkavat turvallisesti olla takana päin, on aika avata hieman regatan saldoa. Kisoihin mentiin siis kerhomme kahden FE83:n voimin, joista Trip Tease on varustettu perinteisellä dieselmoottorilla ja Electrip siis sähkömoottorilla. Regattaan lähdettiin enemmän pitämään hauskaa, nauttimaan ja siinä samalla ottamaan mittaa sekä kerhomme sisällä, että muita FE-luokan veneitä vastaan. Miehistöpuolelle ei asetettu suurempia vaatimuksia kisakokemuksesta, vaan mukaan lähdettiin enemmän rempseällä otteella tarjoamaan mahdollisimman monelle kokonaan uusia elämyksiä ratakisojen parissa. Siirtopurjehdukset Helsingistä Hankoon saivat tällä kertaa riittää harjoituksesta, ja kun vielä Hankoon päästyä tehtiin aikataulujen sanelemia pakollisia miehistövaihtoja, saatiin molempiin veneisiin jota kuinkin tasapäiset miehistöt.

Itse kisat tuntuivat menevän molemmilla veneillä nousujohteisesti läpi viikonlopun heikkenevän tuulen. Perjantaina jopa 15 m/s noussut tuuli oli molemmille veneille kohtalaisen kova sisäänajo, joten spinnut jätettiin suosiolla pussiinsa ja katseltiin enemmän muiden menoa perästä päin. Elec tuntui ottavan säännön mukaisesti parempia lähtöjä, mutta haasteelliset olosuhteet tarjosivat hyvän mahdollisuuden tiukkaan kerhon sisäiseen kilpailuun. Niinhän siinä sitten kävi, että ElecTrip vei perjantaina molemmissa lähdöissä pidemmän korren ja oli molemmissa lähdöissä selkeästi parempi.

Lauantaille päätettiin ottaa Teasessa hyökkäysvaihe päälle, mutta jälleen tuntui Elec kulkevan hitusen paremmin. Päivän ensimmäinen lähtö Elecille, jälleen. Tällä kertaa alkoi eilisestä keventynyt tuuli antaa myös paremmat mahdollisuudet yrittää tunkea mukaan muiden veneiden välisiin kahinoihin, joten vauhti alkoi löytymään. Teasen osalta päästiin sitten toisessa lähdössä ottamaan jo revanssia ja saatiin päivän päätteeksi niskalenkki Elecistä, jättäen heidät nuolemaan näppejään. Valta oli vaihtunut - vai oliko?

Rantaan päästyä alkoi valmistautuminen saunaan ja välitön spekuleeraus menneestä päivästä ja tiukasta väännöstä radalla. Liekö sitten Elecin porukoilla jäänyt jotain hampaan koloon, kun saunassa alkoi puheet kääntyä uuden haasteen pariin: Onhan se nyt otettava veneistä mittaa myös moottorilla! Eikun veneet perät vastakkain, moottoreista täysi teho eteen ja katsotaan kuka vie pidemmän korren. Lopputuloksen voi nähdä täältä:

http://www.youtube.com/watch?v=qbgehS9XmzU

Onhan tuosta ollut aiemminkin jo puhetta, joten nyt oli mitä mainioin paikka testata voimasuhteet. Niinhän siinä sitten kävi, että sähkö vei ottelun puhtaasti 3-0, mutta hauskaa oli !. Yritimme Teasessa laittaa todella kampoihin: Dieselmoottori oli vedoissa täydellä kaasulla ja pakoputkesta tuli ajoittain hyvinkin mustaa savua, mutta ElecTripin sähkömoottori ei jättänyt mitään jossiteltavaa. Potkurivirta kumosi hitaan dieselin täysin ja veneet lähtivät kiihtymään melko reipasta vautia.

Kunniakierrosta ajaessaan tuli vielä esiin sähkömoottorin aivan uskomaton kyky reagoida suunnan vaihdoksiin. Vene on mahdollista pysäyttää kuin seinään ja liikkeelle lähdetään alta aikayksikön! Vastaavaa kykyä vastata kaasuun ei dieselmoottorilla saa. Nopeissa suunnanvaihdoissa olisi dieseliin kytketty vaihteisto todella kovilla. Rannoille tulikin nopeasti runsaslukuinen joukko uteliaita seuraamaan haastettamme ja Elecin ylivoima irroitti hyvät huudot: "Mikko sä ajat väärään suuntaan..." Jostain kumman syystä ei saatu enää ketään muuta ottamaan haastetta köydenvetoon vastaan :)

Sunnuntai päivä olikin sitten jo kisojen puolesta oma lukunsa, taistelu jatkui radalla ja näin edespäin. Tärkein oli kuitenkin ehkä jo saavutettu lauantaina illalla. Toivottavasti kaikilla rannoilla olleilla oli lähellekään yhtä hauskaa, kuin meillä! Eikun sähköllä eteenpäin.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pitkä purjehdus

Alkuperäinen testisuunnitelma lensi ikkunasta pihalle kun kerhon rannikkopursi päätyi yllättäen telakalle keskellä parasta kautta ja todettiin että korvataan ElecTripillä kerta vene alkaa purjehduskunnossa olemaan. Näinpä vene lähteekin kerhon perinteiselle Pitkälle purjehdukselle, joka suuntaa tänä vuonna Ruotsin rannikolle ja Mälaren-järvelle, ehkä Gotlantiinkin, ja kestää kuutisen viikkoa. Venettä ehdittiin tätä ennen testailla pari viikkoa ja kun varsinaisia isompia ongelmia ei ilmennyt niin ei ole hyvää syytä olla testaamatta vähän isomminkin. Lopulta saaristo on saaristoa Ruotsissakin, samoin sähkö on sielläkin samanlaista, sinistä ja sattuvaa väärin käytettynä ja hyvä veneen polttoaine oikein käytettynä, letkusta saa lisää.

Lopulta tästä saadaan nyt sitten samantien kunnolla kokemusta sähköveneen soveltuvuudesta pitempään matkakäyttöön, ja havaintoja raportoidaan tästä jossain vaiheessa reissun varrelta.

Hangon Regatta

Melkoisen hyvät hulinat oli, hauskaa kisailua ja laiturielämää. Taidettiin saada aika paljon huomiota sähköveneellä, ainakin uteliaita riitti :) Tästä kirjoitellaan viel parempaa raporttia ehtiessä, kera kuvien ja videon.

Kisaveneenä sähkökäyttöinen on toki rokkaa kuin sata jänistä, painopiste on paremmassa paikassa kuin polttomoottorilla ja muuten tuo ei kisaamiseen varsinaisesti vaikuta vaan ratkaisevaa on tuo toinen ekologinen liikkumamuoto eli purjeet. Tuuligeneraattoriahan purjeveneen moottoria varten on turha asennella, veneessä kun tavallaan on jo aika tehokas laitteisto tuulen muuttamiseksi liike-energiaksi. Eliötön ja myrkkymaaliton pohja tuo toki plussaa myös, ainakin toistaiseksi näyttäisi olevan puhdas. Potentiaalisesti tuosta voisi saada hiomalla sileämmän kuin myrkkypohjista, ja jos eliöt pysyvät poissa koko kauden voi tässä olla varsin voittoisa konsepti.

Testimatkailua

Nyt kun vene saatiin vesille ja tikku ylös niin on toki koeajojen aika. Ensimmäisenä testinä toimi toki mastokraanalle ajo, ja rikin perussäätöjen samoin kuin purjeiden ja koneen toimivuus varmistettiin lyhyellä iltalenkillä. Tämän jälkeen veneellä vedettiin puolikas kurssi ja siirtopurjehdus Hankoon. Reissujen aikana vene toimi pääosin odotusten mukaisesti eli oikein hyvin, joitain pikkubugeja toki tuli vastaan.

Kone lähtee päälle normaalisti pääkytkimeltä, mutta jos se on käyttämättä yli 10min täytyy systeemi resetoida pääkytkimestä. Ilmeisesti moottorikontrolleri menee johonkin lepotilaan vaikka sitä ei käsketäkään, ja ei osaa itse sieltä palautua. Vaan tämä nyt on ennemmin pikkuvaiva kuin vika, korjautuu kun käyttää päävirrat nollissa ennen tarvetta koneelle, ja korjautuu myöhemmällä softaversiolla kokonaan. Yksi uusista akkulatureist osoittautui vialliseksi, mutta saatiin vaihdettua samantien. Kun vika huomattiin Elisaaressa ja soiteltiin vähän niin uusi laturi lähti Regattamiehistön matkaan ja oli vastassa laiturilla seuraavana iltana, melkoisen loistavaa palvelua.

Muuten systeemit onkin pelanneet hyvin, hupipuolella oikeastaan kaikki toimii mitä on asennettu. Lämmitin puhaltaa lämmintä ilmaa kun napista painaa, hella samoin. Mittarit pelaa, valot pelaa, kulkuvalot pelaa, veharilla saa yhteyden kaveriin ja rokki soi radiosta. Mikäs tällä purjehtiessa. Joitain keskeneräisiä juttuja pitäisi vielä, ainakin nyt makeavesitankin letkutus ja jääkaapin koneisto. 12V puolelle pitäisi myös volttimittari jotta näkisi akun tilanteen. Samoin toki uutta moottorin näyttöpaneelia odotellaan vielä, jotta näkisi akkujen varaustilan.

Moottori itsessään on loistava käyttää, tehoa on rutkasti ja se tulee heti kun kahvasta kääntää eikä viiveellä kuten dieselissä. Vene on ihan uskomattoman helppo satamassa, FE kun kääntyy kolikon päällä muutenkin ja nyt vauhtiakin saa lisää ja pois tosi rivakasti. Pysähtyykin kuin seinään kun käyttää kahvaa taaksepäin. Toki myös koneajo muuten pelaa kivasti, ääntä on juuri senverran ettei tarvitse arpoa pyöriikö kone, mutta ihan erilailla hiljainen kuin diesel. Selkeinpänä eron huomasi kun Hangon siirron keskiviikkona tuuli loppui jossain Gåsiksella ja siitä suurin osa matkasta kohti Elisaarta tultiin sähköllä, joku 7-8h ja 4kn marssivauhtia eli 30 mailia, ja silti oli viel hyvän purjehduspäivän fiilis ennemmin kuin sellanen mikä tulee jos napottaa dieselillä koko päivän. Samalla näkyi jo vähän tuokin että ei sähkömoottori lopulta kovin paljon syö kantomatkasta kunhan satamasta saa lisää latinkia ja hiukan huomioi reitin eikä stressaa siitä et olis pakko päästä kovaa kokoajan. Lopulta vaikka tuo taloudellinen 4kn on hitaahkoa niin kyllä silläkin matkaa taittuu kun sitä voi ajaa ~koko päivän, veneessä kuitenkin on peti ja keittiö käytettävissä samalla. 5kn on järkevän matkavauhdin yläraja, senjälkeen alkaa vastus nousta turhan paljon. Toki purjeilla 7kn on vielä järkevä ja joskus jopa helppo matkavauhti kuten tokana siirtopäivänä todettiin spinnuillessa. Tokan siirtopäivän aikana tuli muutenkin testailtua purjehdusominaisuuksia kun treenailtiin Regattaa varten, ja samalla purjehdusheloitus laitettiin viimeisen päälle tikkiin.

Voidaan siis tämän perusteella todeta alustavasti jotta ainakin lyhyempään matkailuun ja kurssikäyttöön sähkövene sopii oikein hyvin. Näin toki arveltiinkin jo ennakkoon ja siihen tätä on ensisijaisesti rakennettukin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Hangon Regattaan

eVene lähtee nyt vähän pidemmälle testimatkalle Hangon Regattaan. Riki on nyt pystyssä ja jonkinlaisissa säädöissä, purjeet ja muut varusteet veneessä. Yksi kurssinpuolikas veneellä ehdittiin jo pitää suht hyvällä menestyksellä. Pikkubugeja ilmenee vielä, jostain syystä moottori pitää bootata päävirtakytkimestä jos se on ollut käyttämättä 10 minuuttia. Ja joskus muutoinkin, softan sielu on välillä veneenrakentajalle mysteeri. Mutta kyllä tää tästä, proton kanssa bugit on odotettavissa ja ne liiskataan sitä mukaa kun löydetään, siksihän testiajoja tehdään.

Nyt saatiin myös varsinaiset akut veneelle ja esisarjan akut pois. Ajoajan ja varaustilan näyttö puuttuu vielä, toistaiseksi lasketaa sähkön riittämistä käsin, mutta enää akut eivät voi tehdä spontaania itsemurhaa jos ne tyhjennetään vaan tuotantosarjan akuissa on suojaukset jotka pitää akut kunnossa vaikka käyttäjä hölmöilisi. Toki parempi muistaa sähkön rajallisuus, tuota kun ei varakanisterista saa nopeasti kaadettua lisää vaan loppuessaan se on oikeasti loppu. Akkujen mukana tuli myös uudet laturit, jotka täytyy sijoittaa eri paikkaan kuin ennen koska latausjohtojen jatkaminen on suuri no-no ja laitekaapista ei yletä. Noille löytyi jo hyvä paikka selkänojien alta, asentunevat jossain kohtaa regattaa.

Protoasteen eVene herättänee jonkunasteista uteliaisuutta Hangon laituriparlamentissa, ja paikalla olevat tiimipaitoihin puetut kerholaiset toki esittelevät venettä uteliaille, minkä muulta Regattapuuhalta ehtivät. Perinteiseen Tripin tapaan varsinaisia menestyspaineita ei oteta, vaan kisoihin osallistutaan enemmän hauskanpito mielessä ja kisailua uusille ihmisille opettaen. Meidän palkintokaappi ei ole kasa pokaaleja varaston pohjalla pölyttymässä vaan ne kymmenet ihmiset jotka kerhon kautta ovat kilpapurjehduksen löytäneet ja johonkin veneeseen sitä päätyneet harrastamaan.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Sehän liikkuu!

Eilen vene siirrettiin moottorilla ajamalla Lauttasaareen maston nostoon ja omalle paikalleen Ruoholahden altaaseen.

Sähkömoottorin toiminta veti suupielet ylöspäin ja tarjolla oleva teho ja säädettävyys olivat jotain ihan muuta, kuin auttamatta vanhanaikasissa, diesel putputtimissa. Ja metelistä ei ollut tietoakaan.

Viidensolmun ajovauhtiin tarvittiin n. 20 % tehosta, joka oli aavistuksen enemmän kuin oletus oli, toki vastatuulta ja pientä aaltoakin oli.

Koneen toimintaa ihmetellessä valokuvaus pääsi unohtumaan, mutta eiköhän kuviakin saada tänne lähipäivinä.


keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kuoriutuminen

Kuin Feenix tuhkan alta, alkaa eVene pikkuhiljaa nousta asennusrojun ja työkalujen alta, ja ainakin tähän asti sieltä on paljastunut varsin toimivan oloinen ja itse tehdyksi siistin näköinen vene, joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Suurin osa työkaluista ja asennuskamasta kantautui varastolle ja veneen ilme nousi heti pykälän kun se saatiin tyhjäksi. Seuraavaksi perusteellinen siivous ja purjehduskamojen kantaminen veneelle, samalla kun viimeisiä asennuksia tehdään. Suurimpana asennuskohteena vielä maasähköt, pienten listalla mm. johtojen niputtamista, tukijalaatta ja loput sisävalot.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

eVene tähtää Hangon Regattaan

Tänään saatiin ehjä kaasukahva ja kaapeli veneelle ja todettiin jotta nyt kone pelaa luotettavasti. Akut on vielä esisarjan mallia josta puuttuu suojaukset ja lataustason näyttö mutta tuotantosarjan akut pitäisi tulla pikapuoliin, ovat jo maassa ja niistä puuttuu enää softa sisältä ennenkuin kulkeutuvat veneeseen. Kummilla akuilla vain vene kulkee, joten lähdetään kokeilemaan toimivuutta ja korkkaamaan vene Hangon Regattaan, FE83-luokkakisoihin. Tukena vieressä on kerhon toinen Fe, Trip Tease, siltä varalta että tulisi jotain yllättäviä ongelmia. Ja päästään kisoihin kunnon edustuksella :)

Samoin muutkin systeemit on senverran lähellä valmista että testit voi aloittaa, puutelistalla on vielä maasähköt, 48-12 konvertteri ja jotain pientä. Toki ennen purjehdusta vene pitää vielä siivota, varustella ja rikata, tulevallakin viikolla riittää siis puuhaa.

Veneen nimi ja pääsponsorin tarrat laitettiin nyt myös kylkeen, joten vene on siltä osin edustuskunnossa. Samalla tuosta näkyy hyvin sähkömoottorin vaikutus veneen kellumisasentoon. Vaikka akuston, laturien, moottorin ja elektroniikan kokonaismassa ei juuri eroa dieselistä tankkeineen ja apulaitteineen, massan parempi sijainti saa veneen kellumaan oikeassa trimmissä ilman että perä ui toivottoman syvällä kuten normaalisti.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Electric Juhannus part 4

Talkooilta aloiteltiin perinteiseen tapaan kauppakierroksella, koska aina puuttuu jotain että voisi tehdä seuraavan asennuksen. Valitettavasti tällä kertaa puutoslistalla oli myös ehjä kaasukahva ja moottorinohjauksen kaapeli, eivät nyt ehtineet juhannukseksi joten vene viettää Jussin laiturissa ja rakentajat kuka missäkin. Mutta Regattaan mennään, jollei muuten niin hinaamalla ja vielä ehditään helposti saada tuo moottorikin valmiiksi.

Tämän päivän puuhana laitettiin maston asennukset, toppiin tuli windexin ja vhf-antennin seuraksi ankkurivalo ja tuulimittarin anturi. Paljon enempää kamaa tuonne ei enää mahtuisikaan... Myös koneajovalo laitettiin uusi.

Keittiöstä tuli myös valmis, jääkaapin kansi ja säilytyslokero viimeisteltiin. Tiskialtaaseen tuli aukon jämäpalasta kansi, käytäntö osoittaa onko tuolle hyötykäyttöä mutta nyt kun sopiva jämäpala oli tuon teki äkkiä.

Sähköjäkin raapusteltiin taas jokunen pala lisää. Bilteman kytkinpaneelin takana oli riemukkaasti 4.8mm liittimet joten normaali 6mm lattaliittimillä tehty kytkentä jouduttiin uusimaan noille 4.8mm jotta liitos pitää kun kannen sulkee, muuten jäykät johdot heiluttavat liittimiä irti. Hellan ja lämmittimen polttoainelinjasta ihmeteltiin vielä kuplia pois ja lämmittimen ilmaletkut laitettiin uusiksi, olivatkin toisin päin. Lämmitin kun on nopeasti katsoen samannäköinen molemmilta puolilta ja asentaessa kuvaa tuli vilkaistua hiukan liian nopeasti joten vehje imi ilmaa suuttimista ja lämmitti laitekaappia vaan nyt on oikeinpäin sekin.

Taas pohdittiin sitäkin että valmiina helpolta näyttävään asennukseen uppoaa yllättäviä määriä aikaa kun joutuu alkutekijöistä alkaen ensin miettimään ja kokeilemaan miten se on tehtävä, ja veneessä vielä voi kertoa normaalit asennustunnit kahdella kun jokainen laite on jossain vihoviimeisen kulman takana jemmassa. Valmista tulee hiljalleen. Projektitiimi siirtyy nyt Jussin viettoon ja hommat jatkunee maanantaina.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Electric Juhannus part 3

Viimevuonna aloitettu kerhon perinne yhden veneen puuhaamisena raadosta purjehduskuntoon juhannusta edeltävän viikon öinä saa nyt selkeästi jatkoa ja tehtiin jo ennätyksetkin, venekerhon vartiomies oli vähän ihmeissään kun porukka puuhaa paatilla kolmeen asti yöllä. Auringonnousua ei ihan vielä nähty mutta kyllä yö tuossa jo valkenee. Vaan on tullut tulostakin tuolla projektiin upotetulla tarmolla.

Yön pimeyteen ja asentajien mieliin toi huomattavan määrän valoa 12V järjestelmän ensimmäinen isompi testiherätys, joka tuotti merkkivalojen iloisen sekamelskan ja listan toimivia laitteita veneeseen. Jo aikaisemmin asennetut radiot toimivat edelleen. Mittaristo heräsi eloon, lukemat näyttivät kaikinpuolin järkeviltä ja gepsukin löysi veneelle järkevän sijainnin, ja pienen väribingon jälkeen osasi kertoa sen myös radiolle jolloin dsc-hätäkutsun mukana menee automaagisesti paikka. nmea 0183:han ei ole mitenkään standardi, joten kun kytkee tässä tapauksessa sinisen ja valkoisen vihreään ja keltaiseen niin sitten pelaa, helppoa kuin mikä. Mastoon juostiin tuulimittarin ja ankkurivalon kaapeloinnit, enää tarvitsee kiinnitellä nuo toppiin.

Sisävalaistusta laitettiin myös alkuun rakentamalla toinen salongin yleisvaloista. 2m U-muotoinen tiikkilista kattoon ja siihen ledinauhaa (lämmin valkoinen, IP-67 eli vesitiivis) ja kytkinpalikka seinään. Hyvin valaisee, kuten aikaisempien sijoittelutestien perusteella arveltiinkin. Näitä voisi tehdä muihinkin veneisiin, helppo ja nopea väsätä ja toimii yleisvalona hirveän hyvin kun valaisee laajalta.

Wallaksien toimintaa ihmeteltiin myös, lämmitin heräsi ekalla yrittämällä heti kun älyttiin painaa nappia tarpeeksi kauan. Tätä ennen tutkittiin varmuuden välttämiseksi koko johdotus kun napin lyhyt tökkiminen ei tuonut elonmerkkejä. Hella tuotti kevyttä päänrapsutusta kun ensin ei meinannut millään jäädä palamaan, mutta lopulta syy löytyi hiukan löysästä liittimestä polttoainelinjassa ja kun se korjattiin niin jo vain alkoi toimia. Keittiö saatiin muutenkin nyt kokolailla iskuun, tiskiallas ja hanat on paikoillaan ja hellan taakse on rakenneltu säilytyskolo johon pääsee näppärästi päältä käsiksi. Varastotilaa ei ole ikinä liikaa... Jääkaappia piti vielä hiukan muotoilla, kansi tuli tehtyä viime kesänä ns. jämptiksi, sopii kyllä hyvin paikalleen mutta ilmanpaine hidastaa sulkemista senverran että kavennettiin lopulta kuitenkin pari milliä tiiviyden kustannuksella jotta tuon saa helpommin auki ja kiinni. Koneistoa ei vielä ole, mutta toimii tuo nytkin kylmäkalleilla tai jäillä.

Ultraäänipohjainen eliönesto alkoi myös asentua, nyt liimattiin lähetin epoksilla pohjaan ja huomenna on tarkoitus laittaa keskusyksikkö paikalleen ja sähköt kiinni jolloin homma alkaa toimia. Lähetintä varten pohja ensin hiottiin pieneltä osalta tasaiseksi, liimattin kaulus epoksilla siihen, sitten rasvaa väliin hyvän kontaktin varmistamiseksi ja kierrettiin anturi paikalleen. Sijoituspaikkana moottoritilan takaosa, jossa tuon pitäisi suojata mahdollisimman hyvin koko venettä.

Varastolle on myös alettu kasata veneen varusteita, ja esimerkiksi pestyt patjanpäälliset, jokunen uusi kiinnitysköysi, pelastusliivit ja turvavaljaat on nyt siellä valmiina.

Kokonaisuutena vene alkaa siis olemaan, vaikka miljoona pikkujuttua pitää vielä juosta. Lähinnä suurin työkohde on moottorin sähköistys, lopullisia paloja puuttuu vielä mutta ovat tulossa. Akkujen lopullinen versiokin on jo saapunut maahan ja odottaa enää softapäivityksiä ennenkuin saadaan veneelle ja päästään asentamaan. Erona noihin veneessä oleviin esisarjan akkuihin siis kaikki suojaukset jotka esisarjasta puuttuvat (mm tyhjäksi ajamisen suoja) ja se että akut tietävät varaustilansa ja osaavat kertoa sen käyttäjälle, joka on ainakin pitemmillä reissuilla kovasti tarpeen. Melkein kun tuo saadaan kuntoon voidaan siirtyä testipurjehduksille ja veneen viimeistelyyn.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Electric juhannus part 2

Asennukset jatkui tiistaina kovalla tarmolla, ja paljon kaapelia vedettiin taas. Sähköjohtojen alle kaappiin jooganneista asentajista kuuluu välillä hassuja ääniä, mutta pala kerrallaan tuo johtokäärme kesyyntyy ja ehkä tuo jossain kohtaa herää jo eloonkin. Moottorin kaapelointia ja kaasukahva lähti korjattavaksi, vika siis löytyi ja kunhan nuo tulevat takaisin pitäisi systeemin toimia luotettavasti. Toki jokunen testiajo on silti paikallaan ennen varsinaista käyttöönottoa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Electric Juhannus part 1

Otettiin nyt asiaksi saada tuo vene valmiiksi viimeistään Hangon Regattaan, ja osalla projektitiimiä taitaa poltella jo Juhannusveneilyt mielessä joten eilen veneellä olikin lähes ennätysmäärä tekijöitä. Asennusjooga muuttuikin siis joukkuelajiksi, neljällä asentajalla alkaa olla jo se ongelma että kaikki haluavat samaan lokeroon puuhimaan, varsinkin kun suurin osa asennuksista keskittyy laitekaapin lähistölle ja myös keittiö ja 12V sähköt ovat samoilla nurkilla. Puuhastelun tuloksena mm. seuraavat asiat etenivät:
  • Siivottiin hiontapölyt pois veneestä ja muutenkin
  • Sisäänajettiin vaihteistoa ekat 2h, toiset vielä lähipäivinä jotta hammaspyörät hioutuu toisiinsa
  • Maasähkötarvikkeet haettiin Kahalta ja asenneltiin sisäänmenevä pistoke ankkuriboksiin, pari rasiaa salonkiin ja katseltiin lopuille purkeille paikat laitekaapista sekä vedeltiin kaapelia
  • 12V sähköjä rakenneltiin lisää, mm. hella, mittarit, katseltiin 48/12-konvertterin sähköjä
  • Asenneltiin Wallaksen hella sekä siihen pakoputki, sähköveto ja polttoaineputki
  • Keittiö rakenneltiin melkein valmiiksi ja letkutettiin tiskiallas sekä hanat
Kaiken asentamisen tuloksena vene risteilee putkitettua sähköjohtoa melko tiheään, monesta kolosta löytyy jo varsin tukeva nippu johtovetoja. Toki tuo suojaava putkitus tekee spagetista paksumpaa mutta on noita rutkasti joka tapauksessa. Hommat jatkuu nyt kohtuu täysillä jotta saadaan paatti kasaan ja päästään itse asiaan, purjehtimaan.

Toki ennen varsinaisen purjehduskäytön aloitusta täytyy testailla systeemien toimivuus ja liiskata mahdolliset bugit, ainakin todettiin jo moottorissa olevan jonkun kontaktihäiriön, kerta tuo ei lähtenytkään kun siirrettiin vene sisäänajokäyttöä ja helpompaa kulkua varten perä laituriin, vaan lähti uudestaan kun alettiin etsiä melaa ja lokeron kansi kolahti. Vahva epäilys syyllisestä liittimestä löytyi jo, eiköhän tämäkin kohta selvitetä.

Kuvia ja huolellisempaa tekstiä tulee taas jahka ehtii, nyt asennetaan kaikella tarmolla mitä on.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Sehän kelluu

Perjantaina nosturi siirsi veneprojektin sille luontaisempaan ympäristöön, Itämereen. Kaikki vedenalaiset osat ehdittiin saada toimivaan kuntoon ja vedenpäällisiä jatketaan laiturissa. Tassujen kohdat tosin jäi maalaamatta mutta mitäs pienistä.

Laskun yhteydessä moottorista saatiin ensimmäinen märkätesti ja hyvällä menestyksellä kone siirsi veneen nostopaikalta laituriin vaikka asennus onkin hiukan keskeneräinen vielä parin puuttuvan palikan takia. Äänikin on melko hiljainen, kuulee että kone pyörii mutta ihan eri luokkaa kuin polttomoottori. Ja tehoa on vähintäänkin rutkasti, pitää opetella pitämään kiinni veneestä jos konetta käytetään runsaammalla kädellä.

Eikä edes tullut kiire...

Pohjahomma piti saada nyt valmiiksi, koska kenttä pitää olla tyhjä sunnuntaiksi ja viimeinen yhteisnosto oli tarjolla perjantaina. Joten keskiviikkona käytiin maalit kaupasta ja suojattiin veneen kyljet. Näin päästiin torstaina heti aamusta maalaamaan. Taino, aamusta mutta heti kun herättiin ja saatiin kölisauman ruosteet häädettyä rälläkällä. Parempi maalata raudalle, riski maalin pysymisestä kasvaa kovasti. Taiteen sääntöjen mukaan tuo pitäisi vielä käsitellä hapolla ennen maalausta mutta nyt loppui sen osalta aika, samoin kuin tasoittelun, joten saa mennä tän kauden noin ja palataan sauman pariin ens keväänä. Lähinnähän tuo on kosmeettinen haitta, ja toki virtaus kölin yläreunassa ei ole nyt optimaalinen. Kölille ei tehty muuta kuin kaavittiin myrkyt pois, vanha epoksi oli siinä tiukassa kiinni joten saa olla noin, rivon näköinen mutta toimii hyvin. Tuskin kalat tuosta tulee valittamaan.

Maalausta varten hiottu runko putsattiin ensin pölystä ja sen jälkeen pyyhittiin vielä asetonilla jotta kaikki lika on varmasti poissa ja tartunta hyvä. Myrkkymaalithan kaapaistiin pois viime kesänä ja edellisen huonosti tehdyn epoksirempan epoksit hiottiin nyt keväällä. Jäljelle jäi siis vaihteleva paksuus edelleen hyvin kiinni olevaa tehdasepoksia sekä gelcoat. Hiomaoperaatiokin otti taas veronsa kalustossa, toinenkin epäkeskohiomakone antautui. Remontin aikana lahonneista työkaluista voisi kohta tehdä jo tilataideteoksen, ilmeisesti halvat kiinanlaakerit ja lasikuitupöly eivät tykkää toisistaan...

Itse maalaus oli varsin sujuvaa hommaa kun oli ruisku käytettävissä. Yllättävänkin pienellä ohentamisella epoksimaali meni ruiskun läpi, ja kun haki sopivat säädöt niin kerrosta tulee paksulti ja nopeasti. Pienen harjaantumisen jälkeen kerroksen maalasi tunnissa ja vartissa, verrattuna telan viiteen-kuuteen tuntiin. Ja toki ruiskutettu pinta on laadultaan ihan toista kuin telattu, paljon sileämpi. Etenkin kevyen kelin kulkuominaisuuksien kannalta on hyväksi tämä, vaikka kisasileä pohja vielä hiukan hiekkapaperia vaatisikin.

Maalikerrokset ehditiin saada lämpimän päivän ansiosta korrektissa ajassa, 3h ylimaalausaika mahdollisti riittävät 4 kerrosta ja kun nosto on vasta perjantaina illalla ehtii maali kuivua perjantaipäivän joka riittää. Eli pohjalle ei tarvinne tämän jälkeen tehdä pariinkymmeneen vuoteen mitään, kunhan tuo ultraäänieliönesto toimii.

Maalikerrosten välissä puuhattiin muutenkin venettä vesillelaskukuntoon. Pressu pukkeineen kuorittiin pois ja alta paljastui ihan veneen näköinen asia, joskin pölyinen. Ylimääräiseksi käynyttä kamaa roudattiin varastolle autollinen niin tuolla mahtuu taas tekemään jotain.

Vedenalaiset osat viimeisteltiin asentamalla rempattu ja maalattu peräsin paikoilleen, samoin kuin potkurikin. Nyt muuta kuin vene jonkkaan ja loput asennukset laiturissa valmiiksi, jonka jälkeen perusteellinen siivous, varustelu ja sit voidaankin pystyttää juhannussalko a'la Trip eli kraanata masto pystyyn ja siirtyä itse asiaan, purjehdukseen. Jos hyvin menee niin Hangon Regatassa päästään korkkaamaan vene.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Pohjaremppaa osa 2

Homma etenee taas hiljalleen. Viikonloppuna saatiin pohjan paikka hiottua ja nyt myös laminoitua täyteen katkokuitumattoa. Tuli arvioitua hartsin menekki tällä kertaa reilusti yläkanttiin, joten purkin pohjaan jäi kovettumaan pieni klöntti hartsia, vaan mitäpä tuosta. Pääasia, ettei tavara loppunut tehdessä kesken.


Laminaatin kuivuttua pääsi paikan siistimään ensin reunoistaan katkomalla ylimääräiset, jonka jälkeen pääsi hiomaan pinnan muotoonsa. Tuli laitettua mattoa onneksi sen verran reilulla kädellä, ettei suurempia koloja päässyt jäämään ja sai säilytettyä pohjan pyöreyden tuossakin kohtaa.






torstai 7. kesäkuuta 2012

Pohjarempaa...


Tänään mentiin pohjan kunnostuksessa taas pieni askel eteenpäin. Pohjan hiomisessa oli maalin alta esiin paljastunut vanha vaurio, jossa lasikuitu on hieman haljennut jostakin kolhusta paapuurissa keulan alueella. Halkeama on peitetty ilmeisesti ammattimaisen korjaamon toimesta kittaamalla, mikä ei rungossa ole kovin fiksu tapa peitellä kuituvaurioita. Avattiin tänään halkeamaa, joka lähti säteittäin yhdestä pisteestä kolmeen eri suuntaan: eteen, taakse ja alas. Seuraavaksi kuitua päälle, niin saadaan taas varmasti ehjä rakenne.




torstai 24. toukokuuta 2012

48V kaapelointi valmis

Saatiin nyt viimeinenkin 48V kaapeli vedettyä, ja akkujen kaapelointi onkin sitämyöden valmis koska latureiden kaapelit vedettiin jo aikaisemmin. 230V homma on vielä alkutekijöissään, pitäisi hakea osat ja puuhia paikalleen. 12V sähköt on jo hyvässä vaiheessa, lähinnä viimeisiä johtovetoja, valot ja viimeistely puuttuu. Toki noita akkukaapeleitakin voisi vielä kiinnittää siistimmin mutta se nyt on detalji.

Vene alkaa muotoutua

Nyt kun aika moni pala taas löysi lopullisen paikkansa alkaa pikkuhiljaa nähdä mitä veneestä tulee. Uutena pakettina paikalle saatiin hella, ja toki sitä ruvettiin samantien sovittelemaan koloonsa. Pikkuongelmana uusi Wallas on jonkunverran isompi ja keinuripustuksen kanssa kriittisesti 3cm liian leveä hellän koloon, joka on mitoitettu Origolle tai vanhalle Wallas Safeflamelle. Lopulta tuo ei ollut kovin iso ongelma, varastolta pala alumiinia ja uudet kannakepalat alkuperäisten tilanne niin sopii. Pieni taitos noissa on oltava jotta ruuvinkannat ei hankaa kun hella keinahtelee, vaan ei sen tarvi olla 3cm puolelleen. Ehkä nykyveneet on senverran isompia ettei valmistajan tarvii enää laskea millejä... Vaan on noissa kehitystäkin tapahtunut, rakenne vaikuttaa aika tukevalta ja onhan tuo hienon näköinen.

Lopullista sijoituspaikkaa arvotaan vielä, toisaalta houkuttaisi työntää hella lähemmäs kylkeä jolloin hellan eteen jäisi avokaukalo kokkaustarpeille. Jotta näki miten tuo toimisi kallistuksessa kokeiltiin pahvilaatikon simuloidessa kattilaa. Paaran halssilla kattilan päälle jää kohtuullinen vapaa tila ja styyralla mahtuu vaikka mitä. Toisaalta perinteinen tapa jossa hella on etureunassa on kokkaamiseen kätevä, mutta vapaata pöytätilaa ei oikein ole silloin missään, ja hellan yli on ikävä kurkotella.

Kun veneessä alkaa nyt olla sälää jo vaikka kuinka niin tilanahtauskin vähän iski jo. Joten jotain piti saada pois ja mittarikotelo tuli asenneltua katolle, pois jaloista pyörimästä. Olihan tuokin sitä jo hetken odotellut, vaan kaikkea ei ehdi samaan aikaan. Johdot reititettiin paikalleen vesitiiviitten kansiläpivientien kautta kaapelikouruun.

48V sähköjen ekaa hämähäkkikytkentää siivottiin myös, pääkytkin löysi paikkansa laitekaapin reunasta ja moottorin hallintalaitteiden paikka löytyi toki istumalaatikosta. Kaasukahva oli itsestäänselvästi oltava pinnamiehen ulottuvilla, ja koska paaran laivaputkasta on helpompi johdottaa laitekaapille kuin styyralla pistopunkassa niin sinne. Pituussuunnassa kahva meni luukun etupuolelle jolloin luukusta ylös ja alas matkustava roju ei kolhi kahvaa tai johtoa.

Moottorin näyttöpaneelin kodin löytäminen meinasi ensin olla haastavampi tapaus. Jos olisi viime kesänä ollut fiksu ja olisi ollut tuon mitat käsillä niin luonnollinen paikka olisi löytynyt mittaritelineestä. Laipioon ei haluttu, kun mittarit on siinä vähän tiellä ja ei näy miehistön takaa. Alempana sitloodassa näyttö saisi turhan helposti maistaa kenkää joten ei hyvä sekään. Pohdittiin jo näytön laittamista sisälle sähkökaappiinkin josta sen näkisi helposti kun laittaa pään luukusta sisään, mutta lopulta tuossa kaasukahvan vieressä lienee paras. Tuossa levanki suojaa näyttöä kengiltä, ja se on kuitenkin helposti nähtävillä, potkurilatauksen nappia ei tarvii kurkotella ja johdotus on helppoa, laitekaapin laipio on mittarin kohdalla. Tuostahan siis näkee olennaisimpana paljonko ajoaikaa on jäljellä, jolloin pystyy seuraamaan akkujen tilaa. Tosin vaatii tuotantosarjan akut se, meillä olevat esisarjan akut pitäisi vaihtua kohtapuoliin tuotantomalliin jossa myös datapuoli toimii, jolloin saadaan viimeisteltyä hallintalaitteiden asennus.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Pohjatalkoot

Veneen pohjasta hiottiin nyt loputkin vanhan pohjamaalin jämät ja tasoitettiin pohja. Samalla peräsinkin hiottiin lopullisen sileäksi. Hiomakoneen varressa oli useampikin tekijä ja näinpä projektiin ei mennyt mahdottoman kauaa, ja taisi pohjastakin tulla aika hyvä. Kölisaumakin hiottiin samalla, täytyy katsoa vaatiiko se jonkinlaista kittausta ja tiivistystä vai hoituuko maalaamalla.

Seuraavaksi molempiin ruiskutetaan muutama kerros epoksia vesisuluksi, ja koska kaikenlaisen kasvuston on tarkoitus pysyä poissa Sonihullin voimin niin muuta maalia tuohon ei tulekaan kuin epoksi. Syksyllä sitten nähdään miten hyvin tuo toimii, mielenkiinnolla odotamme tuloksia.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Se pyörii sittenkin

Tänään saavutettiin taas yksi mukava välitavoite, koneesta saatiin ensimmäiset elonmerkit ja todettiin jotta hyvin pyörii. Kamat ei ole vielä kiinni mut kaikelle on paikka niin tuo on vain lopullista asentamista vailla.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kevättauko

eVeneprojekti on huhtikuun ajan tauolla, keskitytään Trip Teasen ja Triptonicin laittamiseen jotta saadaan toukokuun alusta alkaville purjehtijakursseille ehjät ja siistit veneet. Toki kunnostusten lomassa puuhataan jotain pientä eVeneessäkin, mutta pääpaino on käytössä olevien veneitten kevätkunnostuksissa. eVeneen pariin palataan kun saadaan kurssit liikkeelle ja toivutaan Wappubileistä.

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pilssipumppu, sisustusta

Tänään veneeseen asenneltiin pilssipumppu ja laiteltiin sisustusta parempaan uskoon. Vanhan pilssipumpun aukkoon tehtiin pari päivää sitten valkoisesta nylonista asennuskaulus, koska uusi pumppu on pienemmällä aukolla kuin vanha. Tämän jälkeen homma oli periaatteessa helppo pulttaa kiinni-operaatio (tosin laivaputkassa istuen mutta asennusjooga nyt on erottamaton osa veneremonttia joka tapauksessa). Pienenä mutkana matkassa imupuolen letkuyhde oli ero pumpun sivulla eikä alareunalla, ja olivat tehtaalla aikanaan tehneet letkusta jämptin joten ei yltänyt uuteen pumppuun, grr. Vaan eipä mitään varastolta löytyi sopivasti pätkä samanlaista letkua, joten hommaksi jäi vain tehdä jatkos sopivalla holkilla, nyt käytettiin alumiiniputkea kun sitä oli helposti saatavilla. Tuon holkin tehtävähän on lähinnä olla jäykkä putki jota vasten letkuklemmarit saa kiristettyä hyvin niin ettei liitos luista. Lopulta asennus myös testattiin, toimii ja vesi kulkee veneestä ulos eikä päinvastoin. Taas yksi juttu vähemmän listalla asioita ennen vesillelaskua, ehkä tuo lista kohta on jo sen mittainen jotta sellaisen uskaltaisi kirjoittaakin ilman pelkoa siitä että kaikki Suomen metsät on hakattava ennenkuin paperi riittää.




Myös veneen sisäpuolella päästiin viimeistelytöihin. Moottorikopan kansi ja yläpuoliset seinät käsiteltiin mahongin värisellä Osmolla niin saatiin ne sopimaan muun veneen väritykseen. Alkuperäiset pystylaipiot oli mäntyä ja tuo moottoritilan kansi koivuvaneria joten ei tuo ihan täydellisen näköinen ole mutta riittävän hyvä, ja yleensähän tuossa kohtaa on keko purjesäkkejä tms. Samalla asenneltiin myös listoja tuohon ympärille niin saatiin rakoja ja vanerinpäätyjä peittoon. Vielä pitää laittaa lista joka estää pistopunkan patjaa valumasta moottorikopan päälle, sopiva neljänneslista vaan ehti jo kulua muualle, pitää käydä lisää. Roikkuvia kattoverhoiluja pistopunkassa ja keulassa kiinniteltiin takaisia Sialla. Joku kontaktiliima tai vastaava voisi olla oikeaoppisempi aine, mutta Sika on siitä kätevä että se tarttuu samantien niin riittää prutkauttaa mössöä väliin ja painaa verhoilu kiinni, jonka jälkeen massa kovettuu aikanaan ja verhoilu ei enää repsota.



Keulavalon johto vedettiin nyt myös veneen sisäpuolelle ja kiinniteltiin keulaboksin matkalta kattoon Sikaknööleillä, jotta se ei roiku pitkin boksia ja sotkeennu johonkin. Nuo valothan on tosiaan Bilteman LEDit, katseltiin useamman valmistajan ledikulkuvalojen rakennetta ja todettiin tuo asiallisimmaksi, Lopolightin lisäksi. Lopot vain maksavat muutaman kertaluokan enemmän niin mentiin näillä. Tuo Bilteman valo on tukevassa muovikotelossa ja sauma on valettu umpeen samoin kuin johdon läpivienti, jolloin tuonne ei pääse vettä millään mahdollisella konstilla. Toisessa veneessä samanlainen on jo ehtinyt voittaa kestoiässä Hellan tekeleen joka luovutti parin vuoden käytön jälkeen. Tuota keulan kulkuvaloa kun upotetaan välillä aaltoihin ja muutenkin asennusympäristö on kostea ja sähköille vihamielinen niin kovin heikko valo siellä ei kestä. Toki ei haittaa jotta muutkin valot on samaa laatua, niin ei tarvi vaihdella niitäkään.